Superpersoonasta kohti joustavasti rakentuvaa johtajaidentiteettiä

Johtajaksi ei synnytä valmiina. Rehtorien ja päiväkodinjohtajien kertomukset osoittavat, että ammatti-identiteetti rakentuu monia reittejä pitkin kokemuksen, oppimisen ja vuorovaikutuksen myötä.

Kasvatus- ja opetusalan johtajien ammatti-identiteetti on noussut 2020-luvulla kiinnostuksen kohteeksi. Johtamista ei enää nähdä vain työtehtävänä, vaan johtajan ammatti-identiteetti rakentuu ja muuttuu koko työuran ajan.

Rehtorien ja päiväkodinjohtajien työn muuttuessa heidän on yhä uudelleen pohdittava, millaisia johtajia he ovat ja millaista johtajuutta toimintaympäristö heiltä edellyttää. Silti aihetta on tutkittu yllättävän vähän.

Arvot, vaatimukset ja odotukset

Tarkastelimme tutkimuksessamme johtajien ammatti-identiteettiä henkilökohtaisten arvojen, työn vaatimusten ja organisaation odotusten yhteensovittamisena. Ammatti-identiteetti ei siis ole valmis ominaisuus, vaan se muotoutuu kokemusten ja työuran vaiheiden myötä.

Kun johtaja tunnistaa omat vahvuutensa, arvonsa ja kehittämistarpeensa, hän kykenee rakentamaan työyhteisöön luottamusta, luomaan toimivaa vuorovaikutusta ja tukemaan pedagogista työtä.

Tunnistimme perusopetuksen rehtorien ja päiväkodinjohtajien kertomuksista neljä tyyppikertomusta. Ne eivät kuvaa pysyviä johtajatyyppejä tai persoonallisuuden piirteitä, vaan erilaisia tapoja, joilla ammatti-identiteetti voi rakentua työuran aikana.

1) Joustava kehittäjä rakentaa ammatti-identiteettiään kokemuksen, vastuun ja jatkuvan oppimisen varaan. Ensimmäiset johtamiskokemukset luovat perustan johtajuudelle. Sitä vahvistavat haastavat tilanteet, rohkeus puuttua epäkohtiin ja halu kehittyä koko työuran ajan.

2) Päämäärätietoinen suunnittelija etenee johtajuuteen suunnitelmallisesti, henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman ohjaamana. Hänelle johtaminen näyttäytyy omana professionaan. Ammatti-identiteettiä vahvistavat tutkimukseen perustuva osaaminen, strateginen näkemys ja sisäinen motivaatio kehittää sekä omaa yksikköä että organisaatiota.

3) Pedagoginen vastuunkantaja kasvaa johtajuuteen käytännön kautta, usein yllättävien tilanteiden ja sijaisuuksien myötä. Ammatti-identiteetti vahvistuu arjen kehittämistyössä ja henkilöstön hyvinvoinnin tukemisessa. Koulutukset puolestaan auttavat hahmottamaan johtamiseen liittyviä vastuita ja kokonaisuuksia.

4) Dialoginen kanssakulkija rakentaa ammatti-identiteettiään vuorovaikutuksessa esihenkilöiden, kollegoiden ja työyhteisön kanssa. Mentorointi, oman työn reflektointi ja yhteisöllinen oppiminen luovat pohjaa inhimilliselle johtamiselle, jossa korostuvat luottamus, läsnäolo ja avoin keskustelu.

Tyyppikertomukset osoittavat, että johtajaksi kasvamiseen ole vain yhtä reittiä. Yksi hakeutuu tehtävään määrätietoisesti, toinen kasvaa siihen käytännön tilanteiden myötä. Yhdelle ratkaisevia ovat haastavat kokemukset, toiselle vuorovaikutus, mentorointi ja yhteisöllinen oppiminen.

Johtajaksi kasvamiseen tarvitaan koko yhteisöä.

Kertomuksia yhdistää se, että ammatti-identiteetti rakentuu vähitellen, koko työuran ajan, kun koulutus, kokemus ja vuorovaikutus kietoutuvat yhteen. Johtajuus muotoutuu aina suhteessa aikaan, yhteisöön ja työn vaatimuksiin.

Ammatti-identiteetti vahvistuu, kun johtaja tunnistaa oman taustansa, arvonsa ja tapansa toimia. Systemaattinen koulutus, reflektiivinen työote ja kollegiaalinen tuki ovat selkäranka, jonka varassa johtajuus kehittyy ja uudistuu.

Blogitekstin kirjoittamiseen osallistui koko tutkimusryhmä. 

Tutustu tutkimukseen

• Heikkinen, K.-M., Heikonen, L., Fonsén, E., Kallioniemi, A. & Carpelan, R. (2026). Opettajasta johtajaksi? Kertomuksia päiväkodin johtajien ja perusopetuksen rehtorien ammatti-identiteettien rakentumisesta. Aikuiskasvatus, 46(1), 22–34. https://doi.org/10.33336/aik.161419