Työnohjauksen tavoitteet ristivedossa

Yhteisöllisyys on työyhteisössä tärkeä voimavara, mutta toisinaan se estää työntekijöitä katsomasta omaa työtään kriittisessä valossa.

Lähijohtajien työnohjauksellisessa ryhmässä ohjaaja on kutsunut ryhmää tarkastelemaan esimieskäytäntöjään. Yksi osallistuja vastaa kutsuun päivittelemällä alaisensa tekemisiä, toiset komppaavat alaisten hankaluutta. Yhteinen valittaminen on tuttu tilanne ryhmäohjauksessa. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Valittaminen kutsuu kuulijaa samanmielisyyteen. Valitus sisältää moraalisen ulottuvuuden: joku on toiminut väärin, syy on muualla kuin valittajassa itsessään. Kuulijaa kutsutaan tunnistamaan tämä moraali ja asettumaan samalle kannalle.

Samanmielisyys ei palvele kehittämistä

Ryhmäläisten näkökulmasta yhteinen valittaminen ryhmän ulkopuolisista ihmisistä palveleekin yhteisöllisyyden rakentumista. Samankaltaisten hankalien kokemusten tunnistaminen ja jakaminen on yksi tärkeä keino tarjota vertaistukea ja saada sitä itse. Samanmielisyys ja kollegan kokemusten oikeuttaminen voi lisätä turvallisuudentunnetta ja luottamusta. Sama koskee myönteistä palautetta kollegalta toiselle.

Voidaanko siis ajatella, että vertaistukea tuottava yhteinen valittaminen istuu työnohjausryhmien tavoitteisiin?

Osittain kyllä. Tarvitaan kuitenkin muutakin kuin vertaistukea, jotta työnohjaus mahdollistaa työyhteisön yhteisen oppimisen. Ohjauksessa on päästävä reflektoimaan eli pohtimaan ja jäsentämään kriittisesti työkäytäntöjä.

Kun tutkimme palo- ja pelastusalan lähijohtajien työnohjauksellisia ryhmiä, havaitsimme, että ryhmäläisten vahva yhteisyyden rakentaminen saattaa hankaloittaa reflektointia. Jos ongelmat liitetään vain alaisiin ja esitetään johtajien omat toimintamahdollisuudet vähäisinä, saatetaan auttaa yhteisyyden rakentamista. Näin kuitenkin hankaloitetaan kriittistä pohdintaa omista ja kollegoiden työkäytännöistä. Samalla suljetaan aiheen tarkastelu ulkopuolelle: ”Tällaista tämä vaan on, ei tässä ole reflektoimista!”

Työnohjaajille ja muille työelämän ryhmätilanteiden vetäjille lienee hyvinkin tuttua yhteisyyden rakentamisen ja kriittisen pohdinnan välinen ristiveto. Valittamisesta ja samanmielisyydestä on kuitenkin mahdollista edetä reflektioon.

Luottamus on vuorovaikutuksen perusta

Syvälle käyvä reflektointi edellyttää riittävän turvallista ryhmää. Joskus tarvitaan yksinkertaisesti aikaa, ennen kuin ryhmä voi siirtyä valitusmoodista eteenpäin. Ohjaaja voi kutsua ryhmää saman asian pariin myöhemmin ohjauksen aikana.

Toisinaan taas auttaa, kun ohjaaja muistuttaa ryhmää ohjauksen tavoitteesta: tarkoitus on etsiä oman toiminnan vaikutuspiiriin kuuluvia asioita ja työskennellä niiden parissa. Jos alaisille ”ei voi mitään”, missä vaikutusalue on?

Lisäksi on hyvä muistaa, että valittamisessa tuodaan esille jotain itselle raskasta ja vaikeaa, kuten tilanteita, joissa on ollut omasta johtamistyöstä epävarma. Joskus halukkuus työkäytänteiden arvioimiseen aukeaa siitä, että vaikea asia saa ohjaajan myötätuntoa.

Ryhmän ohjaaja voi kuitenkin osoittaa myötätuntoa, vaikka ei suoraan ottaisikaan kantaa valitukseen tai liittyisi ajatukseen alaisista ongelmien syynä. Keskustelu on mahdollista palauttaa puhujan kokemukseen ja lähteä syventämään sitä. Työnohjauksessa on tarkoitus puhua nimenomaan omasta kokemuksesta käsin ja antaa ymmärryksen syvetä dialogissa.

Reflektio avaa näkökulmaa

Ohjaaja voi myös harkiten haastaa ryhmää ja nostaa keskusteluun havaintonsa siitä, että ryhmä on tarkastellut asiaa vasta yhdestä näkökulmasta. Siten hän kutsuu osallistujia pohtimaan muitakin puolia.

Joskus reflektion ajatus on ryhmälle ylipäänsä vieras, ja osallistujat hahmottavat ryhmäohjauksen etupäässä suoran ongelmanratkaisun paikaksi. Silloin ohjaaja voi joutua useaan otteeseen perustelemaan sitä, miksi omien ja kollegojen työkäytäntöjen kriittinen pohdinta on tärkeää ammatilliselle kasvulle.

Kuva: Miikka H / Flickr

Lisää aiheesta

• Sanni Tiitinen, Elina Weiste, Sanna Vehviläinen, Johanna Ruusuvuori, Sirpa Lusa & Jaana Laitinen: ”Reflektoinnin välttämistä ja vertaistukea”. Aikuiskasvatus 38 (3), 208–222.
• Vehviläinen, Sanna (2014). Ohjaustyön opas. Helsinki: Gaudeamus.
• Työ, ihminen, (työn)ohjaus -blogi
• Suomen työnohjaajat
• Kroppa ja nuppi kuntoon -hanke
• Promo Work -hankkeen ohjausvuorovaikutuksen tutkijoiden sivut
• Pelastustieto -lehti