Skip to Content

Informaalin oppimisen kannalta kriittinen kysymys on, onko kampuksella tilaa satunnaisille kohtaamisille.

Blogi

Törmätään kampuksella – opin tähden

Kirjoittajat: Juho Rajaniemi Julkaistu:

Informaalin oppimisen kannalta kriittinen kysymys on, onko kampuksella tilaa satunnaisille kohtaamisille.

Yliopistokampuksia suunniteltaessa on syytä pitää mielessä se, että luodaan kohtaamisen paikkoja. Niissä viriää informaalia oppimista.

Kaupunkimaiseen elämäntapaan kuuluvat olennaisina monimuotoinen sosiaalisuus ja ihmisten tapaamiset, sanalla sanoen törmäämiset. Ne ovat otollisia tilanteita harjaannuttaa muun muassa yhteistyökykyä, joustavuutta, reagointikyvyn herkkyyttä ja yllättävistä tilanteista selviytymistä, eli sosiaalisia taitoja. Yllättävät kohtaamiset voivat synnyttää uusia tapahtumia ja innovaatioita.

Yliopistokampuksilla onkin syytä edistää kohtaamisia, niin suunniteltuja kuin satunnaisia. Yliopiston järjestämillä opintojaksoilla ei yleensä opi sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan myöhemmin työelämässä. Törmäämiset sen sijaan tarjoavat mahdollisuuksia niiden opiskeluun.

Tiivis kampus on toimivin

Aikuiskasvatus-tiedelehdessä (1/2018) julkaistussa tutkimuksessamme selvitimme, miten yliopistokampuksia on mahdollista parantaa niin, että ne mahdollistavat informaalin oppimisen. Tutkimme Joensuun, Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Vaasan keskustan kupeessa sijaitsevia kampuksia ja haastattelimme opiskelijoita. Oppimisen paikaksi on ymmärrettävä koko kampusalue, eivät pelkästään opetustilat.

Kävi ilmi, että mitä tiiviimpi kampus, sitä enemmän ihmiset tapaavat toisiaan. Ensinnäkin tiiviys voi olla fyysistä: kampuksen rakennukset sijaitsevat lähellä toisiaan. Toiseksi se voi merkitä toimintojen moninaisuutta pienellä alueella.

Kun kysyimme opiskelijoilta, mikä heidän kampuksessaan oli erityistä ja muista kampuksista erottuvaa, yli kolmannes otti esiin oman kampuksensa tiiviyden. Näin kävi kaikilla kampuksilla. Haastatellut pitivät tärkeänä, että paikasta toiseen pääsi jalkaisin.

Opinnot ovat opiskelijalle työtä

Kysyimme lisäksi, mitä kampusalueella pitäisi olla, jotta se houkuttelisi muuhunkin kuin opiskeluun. Vastauksista kävi ilmi, että useat suhtautuivat opintoihin työnä ja kampukseen työpaikkana. Kampus ei kutsunut vapaa-ajan viettoon, eikä asuminen kampuksella houkutellut.

Silti kampusalueelle on mahdollista rakentaa palveluja ja asuntoja – muillekin kuin opiskelijoille. Kun alueen käyttäjämäärä lisääntyy ja käyttäjäkunta monipuolistuu, palvelujen tarjonta monipuolistuu, jos kampuksella vain on sopivia tiloja.

Erityisesti kampuksilla tarvitaan vapaamuotoisen kohtaamisen mahdollistavia paikkoja. Kioskit, kahvilat ja ravintolat terasseineen, pienet myymälät, kerhohuoneistot ja puistoalueiden istuskelupaikat sopivat keskusteluun ja yhteistoimintaan. Sisäpihat, atriumit ja aukiot, polut ja portaat vaimentavat kokemusta kampuksesta työpaikkana, edistävät sattumanvaraisia kohtaamisia ja siten mahdollisuuksia informaaliin oppimiseen.

Viheralueet virittävät oppimiseen

Ympäristöpsykologian ja ihmismaantieteen tutkimuksista tiedetään, että puistomaiset viheralueet ovat kampuksella viihtymiselle ja oleskelulle olennaisia. Tutkimuksemme tukee sitä käsitystä, että opiskelijat kokevat viheralueet erityisen houkutteleviksi. Parhaimmillaan ne luovat rauhalliset olot keskustelulle ja puitteet harrastuksille, kumpikin tärkeitä, jos halutaan, että ympäristö edistää informaalia oppimista.

Kampuksella on periaatteessa kaksi mahdollisuutta urbanisoitua. Ensinnäkin se voi laajentaa toimintojaan alkuperäisten rajojensa ulkopuolelle ja sulautua kaupunkiin. Tällöin avautuu mahdollisuuksia yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa, mutta kampusidentiteetti saattaa kadosta. Toiseksi kaupunkimaisia toimintoja voidaan tuoda kampukselle, jolloin sen identiteetti omana yksikkönään on helpompi säilyttää.

Jos halutaan elävöittää urbanisoituvaa yliopistokampusta ja edistää informaalin oppimisen edellytyksiä, on rakennettava monimuotoista, tiivistä, vuorovaikutteista ja innovatiivista yliopistokaupunkia.

Kuva: TampereUniTech / Flickr

Lisää aiheesta:

Jaa artikkeli

Kirjoittaja

Juho Rajaniemi yhdyskuntasuunnittelun professori, Tampereen yliopisto
Back to top