Hyvinvoivassa kouluyhteisössä opettajat osallistuvat kehittämiseen

Opettajien hyvinvointi on vaalimisen arvoinen asia, sillä se heijastuu koko kouluyhteisöön, aina oppimistuloksia myöten. Parhaiten hyvinvointia edistetään, kun opettajat osallistuvat itse koulunsa toimintakulttuurin kehittämiseen.

Koulun arjessa mukana olevat opettajat ovat asiantuntijoita kouluyhteisön ongelmia ratkottaessa – yhdessä ja yhteisönä. Kun opettajat kokevat voivansa vaikuttaa yhteisössään, työn merkityksellisyys ja hyvinvoinnin kokemus voivat lisääntyä.

Aina näin ei ole.

Usein koulujen kehittämistyö toteutetaan hankkeina ja projekteina, kun ratkotaan yksittäisiä ongelmia tai pyritään vaikuttamaan johonkin laajempaan ilmiöön tai teemaan. Hankemuotoisen kehittämisen riskinä on, että opettajat jäävät pelkiksi toteuttajiksi ilman riittäviä resursseja. Kollegiaalista tukea on kouluissa tutkimusten mukaan tarjolla liian vähän.

Yhteisöllinen kehittämishanke taas perustuu opettajien asiantuntemukseen ja omiin kokemuksiin – ja se tapahtuu oman koulun arjessa.

Kollegiaalista tukea on kouluissa tutkimusten mukaan tarjolla liian vähän.

Toteutimme ala- ja yläkoulussa toimintatutkimuksen, joka tähtäsi hyvinvointia edistävän toimintakulttuurin kehittämiseen. Pyrimme tekemään näkyväksi hiljaista tietoa, osaamista ja käytänteitä yhteisen ymmärryksen ja asiantuntijuuden rakentamisessa.

Askelkuvioita yhteisölliseen kehittämiseen

Interventioon perustuva tutkimuksemme osoitti, että onnistuakseen yhteisöllinen kehittäminen edellyttää suunnitelmallista johtamista. Suunnitteluvaiheessa on tärkeää keskustella opetushenkilöstön kanssa, mitkä asiat koulussa kaipaavat muutosta ja mitkä vahvistamista. Laaja kuva auttaa kirkastamaan tavoitteet, ja välitavoitteet auttavat suuntaamaan ja seuraamaan etenemistä.

Yhteisöllisen kehittämishankkeen toteutukseen tulee varata riittävästi resursseja ja pohtia niiden kohdentamista: joskus raha voi esimerkiksi tarkoittaa ajankäytön uudelleenorganisointia. Hyvinvointia voidaan treenata perushumpalla työhyvinvointitapahtumassa, mutta tavoitteellinen harjoittelu ja uusien askelkuvioiden soveltaminen muuttuvissakin oloissa voivat vaatia ulkopuolisen ammattilaisen ohjausta.

Lisäksi on tärkeää pohtia, milloin ja missä kehittämistapaamiset järjestetään. Tilastojen mukaan vapaa-ajalle sijoittuva koulutus tai kehittäminen harvoin motivoi opettajia.

Laaja kuva auttaa kirkastamaan tavoitteet.

Kun tavoitellaan pitkäaikaisia vaikutuksia, voi olla viisasta ottaa mukaan puolueeton henkilö, esimerkiksi tutkija. Näin keskusteluun saadaan vapaammin teemoja ja ilmiöitä, joista yhteisö muuten vaikenisi. Tutkijalle voi olla helpompaa kertoa ajatuksia ja pohdintoja anonyymisti kuin kouluttajalle tai fasilitaattorille, ja häntä voidaan hyödyntää hankkeen dokumentoinnissa, analysoinnissa ja arvioinnissa sekä jatkosuunnitelmien ohjaamisessa.

Kehittämishankkeen toteutuksen täytyy linkittyä riittävän konkreettisesti opettajien arkityön kokemuksiin mutta myös tarjota uusia, tutkimustietoon pohjaavia näkökulmia. Näin työssä ja työstä oppimisesta voi tulla merkityksellistä ja osallistujien sisäistä motivaatiota ruokkivaa.

Eritahtisuus ja hapuilevat askeleet sallittuja

Kehittämiseen lähdettäessä on tärkeää hyväksyä, että kaikki osallistujat eivät ole mukana yhtäläisellä innostuksella ja motivaatiolla. Ihmiset omaksuvat asioita eri tahdissa, ja välillä askelkuviot katoavat.

Oleellista on, että jokainen kokee osallisuutta yhteisön toimintakulttuurin ja yhteisöllisen asiantuntijuuden rakentamiseen. Hyväksyvä, hapuilevatkin askelkuviot salliva ilmapiiri tukee aidosti yhteisöllistä kehittämishanketta.

Kouluyhteisön hyvinvoinnin kehittäminen ansaitsee enemmän kuin yksittäisen projektin tai hankkeen mittaisen panostuksen, vaikka ne voivat olla hyviä tapoja käynnistää muutos. Hyvinvoivan kouluyhteisön rakentamiseen vaaditaan yhteisöllistä, pitkäjänteistä kehittämistä, uusia näkökulmia ja rohkeita kokeiluja.

Lisää aiheesta

• Ukskoski, T., Kostiainen, E. & Rautiainen, M. (2025). Mikä juttu tää on, onko tää joku projekti vai mitä? Opettajien kokemuksia kouluyhteisön hyvinvointia edistävän toimintakulttuurin kehittämisestä. Aikuiskasvatus, 45(2), 90–105. https://doi.org/10.33336/aik.147193