Millainen on korkeakoulujen tavoittelema ihanneyrittäjä?

Akateeminen yrittäjä ei yritä vain henkensä pitimiksi. Korkeakoulujen yrittäjyystoimintaa esitteleviltä verkkosivuilta piirtyy kuva tohkeisesta, globaaleja ongelmia ratkovasta innostujasta.

Korkeakoulut tarjoavat yrittäjyyskasvatusta ja yrittäjyysaiheisia kursseja oppiaineesta riippumatta. Opetusta on tarjolla  niilläkin aloilla, joita ei perinteisesti ole yhdistetty yrittäjyyteen. Sellaisia ovat monet humanistiset alat.

Samanaikaisesti yrittäjyys määrittää korkeakoulujen toimintaa muutenkin kuin opetuksessa. Korkeakoulut ovat 2000-luvulla perustaneet yrityshautomoita, -kiihdyttämöitä sekä yrittäjyysyhteisöjä ja -keskuksia. Ne on suunnattu niin opiskelijoille, henkilökunnalle kuin korkeakoulujen ulkopuolisille yrittäjille ja tutkijoille.

Yrittäjyyden edistämisessä korkeakouluopetus limittyy yritystoimintaan ja voittoa tavoittelevaan liiketoimintaan. ’Yrittäjyys’ on toimintaa yhdistävä käsite, joka kuitenkin tuppaa jäämään sisällöltään epämääräiseksi. Erityisesti näin on, kun yrittäjyydestä puhutaan ihmistä määrittävinä piirteinä ja ominaisuuksina.

Selvitin tutkimuksessani, millaiseksi toimijaksi ’yrittäjä’ korkeakoulujen yrittäjyystoiminnassa kuvitellaan. Perkasin yrittäjyyteen yhdistettäviä ominaisuuksia ja sanastoa korkeakoulujen yrityshautomoiden, -kiihdyttämöjen ja yrittäjyysyhteisöjen verkkosivuilta.

Yrittäjä on intohimoinen ongelmanratkaisija

Yrittäjän tärkein ominaisuus on intohimo. On löydettävä juttu, jonka puolesta haluaa tehdä töitä ja ponnistella. Yrittäjä ei tee työtään välinpitämättömästi, vain toimeentulon takia vaan koska hän uskoo työhönsä ja nauttii siitä.

Yrittäjyyttä kutsutaankin ”unelmien mahdollistajaksi”. Unelmat voi saavuttaa yrittäjyyden kautta, ja korkeakoulut lupaavatkin tukea oman intohimon löytämiseksi.

Intohimo puetaan haluksi muuttaa maailmaa. Yrittäjä pureutuu globaaleihin ongelmiin, eikä taloudellinen menestys ole hänelle ensisijainen motiivi vaan halu parantaa maailmaa ja edistää itselle tärkeitä asioita.

Suurien tavoitteiden hengessä yrittäjyyden hyveiksi määrittyvät rohkeus ja hetkeen tarttuminen. Riskejä tai epäonnistumista ei saa pelätä, sillä ilman niitä ei ole menestystä. Unelmiensa toteuttamiseksi yrittäjän on uskallettava laittaa kaikki peliin.

Yrittäjä on yhteisöllinen innostuja

Vaikka itseluottamus ja yksin pärjääminen ovat yrittäjälle tärkeisiä piirteitä, yhtä tärkeää on osata toimia yhdessä muiden kanssa. Korkeakoulujen kuvittelema yrittäjyys ei olekaan yksinäistä puurtamista vaan luovaa ja hauskaa yhdessä tekemistä.

Siksi yrittäjän täytyy olla avoin ja innostunut uusista asioista ja ihmisistä. Opiskelijoita puhutellaan tutkimusaineistossani potentiaalisina yrittäjinä. Heitä kutsutaan mukaan inspiroitumaan ja löytämään kumppaneita unelmien toteuttamiseen.

Yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen (2015) kutsuu innostumisen ideaalia ”tohkeisuudeksi.” Työelämän ihannetyyppi on iloinen ja positiivinen innostuja, joka on jatkuvasti tohkeissaan projekteistaan ja työstään. Hän on alati valmis innostumaan uudesta ja tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa.

Yrittäjäyhteisöön ovat tervetulleita kaikki taustaan katsomatta, sillä erilaisuus on rikkaus. Taustaltaan ja päämääriltään erilaisia ihmisiä yhdistää yhteisössä halu saavuttaa ja luoda uutta, olla mukana tekemässä jotain mullistavaa. Yhteishenkeä ja jaettua kokemusta luodaan runsaalla yksikön ensimmäisen persoonan käytöllä: ”meidän yhteisömme”, ”meidän start-upimme” – ”me tuemme”, ”me ymmärrämme”.

Yrittäjäyhteisö on taikapiiri

Korkeakoulujen luoma yrittäjämäinen yhteisö näyttäytyy taikapiirinä, joka sulkee sisäänsä innostuneet, saman oletetun yrittäjämäisen arvomaailman ja motivaation jakavat tekijät. Yhteisön samanhenkisyys tiivistyy tarkemmin määrittelemättömäksi yrittäjyysmyönteisyydeksi.

Samaan aikaan yrittäjyyden opetus on ensisijaisesti toiminnallista ja osallistavaa. Tapahtumissa inspiroidutaan kokeneen yrittäjän puheista ja hackathoneissa kehitetään tiimissä ratkaisu tosielämän ongelmaan.

Tutkimukseni aineistossa rakennetaankin perinteisen akateemisen opiskelun ja toiminnallisen yrittäjyyskasvatuksen välistä vastakkainasettelua. Samalla yrittäjyys yhdistyy korkeakoulutuksesta käytävään palvelu- ja tehokkuuskeskusteluun, jossa kyseenalaistetaan perustutkimuksen merkitys ja perätään lisää yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa.

Kuva: Artem Beliaikin / Unsplash

Lisää aiheesta:

• Eeva Jokinen: ”Tohkeisuus”. Teoksessa Jokinen, E. & Venäläinen, J. (toim.) Prekarisaatio ja affekti. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 31–51.
• Henri Koskinen:  ”Yrittäjäyhteisön taika. Yrittäjyyden muotoutuminen korkeakoulujen yrittäjyystoiminnassa”.  Aikuiskasvatus /2019. DOI: https://doi.org/10.33336/aik.82984.