Itsekasvatuksella voidaan korjata yhteiskunnan rakenteita

Itsekasvatus on pohjavireeltään eettistä, yhteisöllistä toimintaa.

Itsekasvatuksessa ihminen ei omaksu yksittäisiä taitoja vaan tarkastelee omaa olemistaan ja sen yhteyksiä muuhun maailmaan. Itsekasvatukseen sisältyy sekä pedagoginen asenne omaan elämään että itsen muokkaaminen harjoitteiden avulla.

Toisin kuin nimestä voisi päätellä, itsekasvatus ei kuitenkaan ole vain itseen keskittyvää vaan yhteisöllistä toimintaa. Itsekasvatukselliset harjoitteet ovat politiikan tutkija William Connellyn sanoin relationaalisia käytäntöjä. Ne vaativat tuekseen uskottuja ystäviä, joiden kanssa keskustellen itseään kasvattava ihminen voi työstää ajatuksiaan. Itsekasvatuksellisia harjoitteita tukevat esimerkiksi päiväkirjan kirjoittaminen, meditaatio, mielikuvaharjoitukset ja keskustelut läheisten kanssa.

Itseään kasvattava ihminen voi työstää ajatuksiaan dialogissa uskotun ystävän kanssa.

Seurasimme tutkimuksessamme vuoden ajan Puutarhureiksi nimittämäämme yrittäjäaktivistiryhmää. Tutkimuskohde oli herkullinen, sillä viime vuosikymmeninä yrittäjyyttä ja erityisesti yrittäjämäistä subjektia on pidetty pikemminkin sisäistyneenä hallintana kuin aitona poliittisena muutospotentiaalina.

Tuore näkökulma aktivismiin

Puutarhurien aktivismi tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman itsekasvatukseen, sillä heidän hyödyntämänsä kriittiset harjoitteet ovat tuttuja aktivismin kentällä, mutta itsekasvatuksellisesta perspektiivistä niitä ei ole ennen tarkasteltu.

Aktivistiryhmät ja ylipäätään radikaalit yhteiskunnalliset liikkeet korostavat paitsi pyrkimystä yhteiskunnalliseen muutokseen, myös jäsentensä ajattelun transformaatioon: radikaalit muutokset yhteiskunnassa edellyttävät lisäksi merkittäviä muutoksia ajattelussa.

Radikaalit muutokset yhteiskunnassa edellyttävät lisäksi merkittäviä muutoksia ajattelussa.

Ihminen voi kyseenalaistaa itsestään selvinä pitämiään toimintatapoja itsekasvatuksellisten harjoitteiden avulla. Siten niillä on kriittistä potentiaalia suhteessa yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin.

Ajattelu ja toiminta

Puutarhureiden toiminnan ytimessä on ajattelun ja toimintatapojen työstäminen. He pyrkivät itsekasvatuksellisilla harjoitteilla rakentamaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpää tulevaisuutta tässä ja nyt. Henkilökohtaisen muutoksen kautta itsekasvatus muodostuukin ryhmän poliittiseksi voimaksi, vaikka se ei pyri vaikuttamaan parlamentaarisiin prosesseihin.

Itsekasvatuksen erottaa omaehtoisesta oppimisesta ja esimerkiksi työelämälähtöisestä itsensä kehittämisestä sen eettinen ja kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään suuntautuva pohjavire. Puutarhureilla itsekasvatus suuntautuu maailmaan ja pyrkii muuttamaan siinä piileviä kestämättömiä rakenteita.

Itsekasvatuksella ryhmä pyrkii muuttamaan maailman kestämättömiä rakenteita.

Tutkimuksemme murtaa osaltaan syvälle juurtunutta käsitystä siitä, että itsekasvatus on itseensä keskittymistä ja itsen hallintaa tavalla, joka heijastaa aikamme yksilökeskeisyyttä ja yhteiskunnan tapaa kasata rakenteelliset riskit yksilölle.

Kuva: Aarón Blanco Tejedor / Unsplash

 Lisää aiheesta:

• Saari, A., Varpanen, J., & Kallio, J. (2022). Aktivismi ja itsekasvatus: Itsestä huolehtiminen prefiguratiivisena politiikkana. Aikuiskasvatus, 42(1), 37–49. https://doi.org/10.33336/aik.115552