Ikääntyneet aikuiset – uuden oppijoita vai turha kuluerä?

Se, miten kuntoutustyöntekijät puhuvat ikääntyvistä aikuisista, vaikuttaa siihen, millaisia palveluja kohderyhmä saa. Siksi puhetapoja on syytä tarkastella kriittisesti.

10.10.2019 Aila Pikkarainen

Ikääntyneet aikuiset eli yli 65-vuotiaat ovat lukumäärältään Suomen suurin ikäryhmä: heitä on yli miljoona. Erityisen nopeasti kasvaa yli 85-vuotiaiden ryhmä. Tulevaisuudessa suuntaus vain jatkuu, koska esimerkiksi vastasyntyneistä tyttövauvoista jopa puolen ennustetaan elävän satavuotiaiksi.

Eliniän pitenemisen ovat mahdollistaneet useat seikat, kuten koulutustason nousu, neuvola- ja kouluterveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja työhyvinvoinnin toimet. Samoin ovat toimineet liikennettä, rakentamista, kulttuuri- ja sivistystoimea koskevat toimet.

Pitkä ikä ei silti ole vain onni ja autuus, vaan vanhuus on monelle raskas ja raihnainen vaihe.

Ikärasismin toimintatavat ovat eriarvoistavia

Useimmat ikääntyneet aikuiset elävät aktiivista ja hyvää elämää: he kuluttavat, opiskelevat ja ovat sosiaalisesti aktiivisia. Se viisi prosenttia, joka saa vanhuuden arpajaisissa huonomman osan, käyttää suurimman osan sosiaali- ja terveysalan (sote) palveluista ja siten tuottaa suuren osan niiden kustannuksista. Julkisessa puheessa he helposti leimaavat koko vanhuuden yli 30 vuoden mittaista ajanjaksoa.

Pahimmillaan ageismi eli ikärasismi läpäisee sosiaali- ja terveyspalvelut, kun ikääntyneet eivät saakaan heille lain mukaan kuuluvia kuntoutus- ja terapiapalveluita, kuten omaishoidon tukea. Kuntien mielenterveyspalvelutkin rajataan usein vain alle 65-vuotiaisiin.

Lainsäädäntöä tai yleistä poliittista toimintaa päätöksenteko- ja rahoituskanavineen ei ole rakennettu harmaantuvaa Suomea varten.

Puhetavat pitävät yllä vanhoja mielikuvia ja toimintatapoja

Ikääntyneistä puhutaan usein joko upeina senioreina tai yhteiskunnallisena taakkana. Nykyisiä puhetapoja tuleekin tarkastella kriittisesti, jos halutaan uudistaa ja monipuolistaa aikansa eläneitä puhetapoja.

Puhetavat pitävät yllä mielikuvia ja edistävät erilaista yhteiskunnallista toimintaa. Yksi tällainen on kuntoutus, eli yksilön toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen. Joidenkin laskelmien mukaan kuntouttava palvelujärjestelmä tuottaisi säästöä lähes miljardi euroa nykyjärjestelmään verrattuna.

Vanhustaminen toiseuttaa ikääntyneet

Yksi tapa puhua ikääntyneistä on vanhustaminen (oldering): heidät luokitellaan niiksi ”toisiksi”, joita ei voi oikein ymmärtää ja joita ei tarvitse edes kunnolla hoitaa. ”Onhan tuossa tuota ikäänkin…” on monelle ikääntyneelle tuttu lause. Näin voidaan perustella monet palveluja koskevat valinnat ja päätökset.

Tutkimuksemme ikääntyneistä aikuisista kuntoutustyöntekijöiden puheessa toi esiin sen, että kuntoutuksen asiakaslähtöisyydestä huolimatta työntekijöiden puheessa tulee esille puhetapoja, joissa ikääntynyt on pelkkä työn kohde.

Toiseuspuhe ja oivallluspuhe korostavat vuorovaikutusta

Sote-alalle tyypillinen on jatkuva arviointipuhe. Lisäksi ikääntyneet luokitellaan puheessa ohjauksen ja muutoksen tarpeessa olevaksi riskiryhmäksi.

Toiseuspuhe ja oivalluspuhe puolestaan tuovat esille kuntoutustyöntekijöiden pysähtymisen tämän asiakasryhmän edessä. Parhaimmillaan tämä käynnistää heissä oman työn, ammatillisuuden ja kuntoutusrakenteen kriittisen pohdinnan.

Ikääntyvä aikuinen nähdään tällöin vastavuoroiseen toimintatapaan kykenevänä yhteistyökumppanina, joka tuo oman elämänkulun toimijuutensa yhteiseen ja tasavertaiseen kuntoutusprosessin kaikkiin vaiheisiin.

Holhoavasta puheesta rakentavaan vuorovaikutukseen

Työssään ikääntyneitä kohtaavat asiantuntijat, käytännön työntekijät ja tutkijat tarvitsevat kunnollisen äkkipysähdyksen, jotta he alkavat reflektoida omia asenteitaan ja käytänteitään. Puheellaan työntekijät saattavat suhtautua hyvinkin holhoavasti ikääntyneisiin, joilla on oikeus yhdenvertaiseen ja arvostavaan kohtaamiseen muiden asiakasryhmien rinnalla.

Se, miten lapsista puhutaan tai miten heidän palvelunsa järjestetään yleensä monialaisesti ja viipymättä, on itsestäänselvyys. Sen sijaan ikääntyneiden kansalaisten erilaiset tarpeet eivät ole enää ajankohtaisia, vaan kaikki voidaan selittää ”normaalilla” vanhenemisella.

Asiakas haastaa asiantuntijat vuorovaikutukseen

Sote-alan puhe- ja kirjaamiskäytännöt ja vuorovaikutus asiakastilanteissa perustuvat vahvaan asiantuntijajohtoiseen perinteeseen. Avoimessa tietoyhteiskunnassa asiakas on kuitenkin vahva toimija, joka haastaa asiantuntijat vastavuoroiseen vuorovaikutukseen eikä vain alistu työn kohteeksi.

Ikääntyneille aikuisille suunnattujen palvelujen asiakaslähtöisyys tulisi sisäistää yksilö- ja ihmislähtöiseksi toiminnaksi, joka tuottaa uusia, jopa myönteisiä puhekäytäntöjä. Kaikki haluaisivat elää kauan, mutta kukaan ei oikein haluaisi vanheta.

Tosiasiassa me kaikki elämme jatkuvasti, kaikissa ikävaiheissamme vanhuuden oireetonta vaihetta – ja jos olemme onnekkaita, voimme elää kauan.

Kuva: Christian Newman / Unsplash

Lisää aiheesta