Oppiminen tekee työstä merkityksellistä – esihenkilön tuki ratkaisee

Työelämässä oppiminen kietoutuu työn arkeen. Milloin oppiminen tukee työn merkityksellisyyttä ja hyvinvointia, entä milloin se kuormittaa?

Oppiminen on erottamaton osa työtä. Useimmat oivallukset eivät synny koulutuksissa vaan työn arjessa: keskusteluissa kollegoiden ja esihenkilöiden kanssa, tilanteissa, joissa haastamme omaa ajatteluamme tai pysähdymme pohtimaan, voisiko työn tehdä toisin.

Yhdessä Soila Lemmetyn kanssa toteuttamassamme tutkimuksessamme havaitsimme, että juuri arjen oppimisen hetket ovat yhteydessä työn merkityksellisyyden kokemuksiin. Kun työ tuntuu merkitykselliseltä, se vahvistaa motivaatiota, jaksamista ja halua kehittyä.

Työssä oppiminen on jatkumo

Perinteinen jako formaaliin ja informaaliin oppimiseen ei enää riitä kuvaamaan työelämässä tapahtuvaa oppimista. Nykytyössä oppiminen muodostaa jatkumon, jossa erilaiset oppimisen muodot limittyvät ja rakentuvat vuorovaikutuksessa työn, arjen ja koulutuksen välillä.

Parhaimmillaan oppiminen on innostavaa ja merkityksellistä. Työn intensiivistyminen, ulkoapäin asetetut oppimisvaatimukset ja riittämätön tuki voivat kuitenkin tehdä siitä kuormittavaa. Juuri siksi merkityksellisyyden kokemukset ovat tärkeitä: ne vahvistavat työn mielekkyyttä ja auttavat jaksamaan kuormituksessa.

Merkityksellisyys rakentuu mahdollisuudesta kehittyä, vahvistaa omaa osaamista, kasvaa ihmisenä ja luottaa omiin kykyihin ja niiden riittävyyteen.

Esihenkilöt ovat avainasemassa luomassa kulttuuria, jossa oppiminen nähdään mahdollisuutena, ei velvoitteena. Kun esihenkilö osoittaa kiinnostusta työntekijän oppimista kohtaan, rohkaisee kokeilemaan ja tekee oppimisen näkyväksi, oppiminen näyttäytyy mahdollisuutena eikä velvoitteena.

Vaalitaan arjen kohtaamisia

Oppimista tuetaan työyhteisössä yhteisöllisellä kulttuurilla, jaetuilla oppimistilanteilla ja vuorovaikutuksella sekä esimerkillä johtamisella. Yksilöllisiä oppimisprosesseja taas vahvistetaan huomioimalla subjektiiviset kokemukset, tukemalla oppimisen tiedostamista sekä vahvistamalla autonomiaa ja merkityksellisyyttä.

Tuloksemme osoittavat, että esihenkilön tuki edistää samanaikaisesti sekä oppimista että työn merkityksellisyyden kokemuksia. Tämä on erityisen tärkeää ajassa, jossa työelämän oppimisvaatimukset ja kognitiivinen kuormitus kasvavat.

Hyvinvointia tukeva oppiminen syntyy arjen kohtaamisissa: esihenkilön kuunnellessa, antaessa palautetta ja luodessa tilaa reflektoinnille. Kun oppiminen nähdään osaksi työn merkitystä, siitä voi tulla voimavara. Oppiminen ei ole vain keino pysyä mukana muutoksessa ja vaatimuksissa vaan keskeinen tekijä työn merkityksellisyydelle.

Lisää aiheesta

• Väänänen, E., & Lemmetty, S. (2025). Esihenkilön työntekijälle osoittaman tuen yhteys työikäisten informaaliin työssä oppimiseen ja työn merkityksellisyyden kokemukseen. Aikuiskasvatus, 45(3), 184–199. https://doi.org/10.33336/aik.149521