Ristiinvaloitus nostaa esiin kokemuksen ja rakenteiden suhteen.

Työelämän ristiriidat vaativat kaksoisvalotuksen

Jos työelämää tutkitaan vain työntekijän kokemuksina, rakenteelliset ongelmat jäävät huomiotta.

11.12.2018 Tiina Nikkola, Esko Harni

Eräässä organisaatiossa syntyi ristiriitatilanne, joka kärjistyi työntekijöiden väliseksi eripuraksi. Se tulkittiin lähtökohtaisesti ihmissuhdeongelmaksi, joten ratkaisuksi tarjottiin työterveyspsykologin pitämää luentoa ”aktiivisista alaistaidoista”.

Työntekijä koki, että varsinaista ongelmaa ei käsitelty lainkaan. Ennen konfliktia organisaatiossa oli tehty henkilöstövähennyksiä, mikä aiheutti ristiriitoja ja hankausta lähityöyhteisössä.

Tapaus on peräisin tutkimuksestamme, joka koski tietotyön ristiriitaisia odotuksia ja niiden sisäistymistä työntekijään  (Nikkola & Harni 2015). Se kuvastaa työelämästä tuttua ilmiötä: organisaation toimintaa koskevat rakenteelliset haasteet, esimerkiksi tehostamisen vaatimus, näyttäytyvät usein yksilön tunne-elämään, persoonaan tai kehoon liittyvinä ongelmina.

Ellei työntekijä kykene sitomaan ongelmia laajempaan yhteyteen, hän saattaa sisäistää ne henkilökohtaisiksi ominaisuuksikseen. Selvitäkseen työn vaatimuksista hän alkaa esimerkiksi muokata kehoaan ja mieltään.

Kokemuksista rakenteisiin

”Ole aktiivinen, mutta sopeudu”, kuuluu työelämän vaatimus työntekijälle.  Vaatimukset näyttäytyvät yhä ristiriitaisemmilta: on hallittava itsensä, osattava johtaa itseään ja vaalittava itse omaa hyvinvointiaan.

Työelämän uudenlaiset ongelmat haastavat samalla työelämän tutkimuksen. Kuinka saada kiinni ristiriitaisilta vaikuttavista odotuksista?

Työntekijöiden syrjässä olemisen kokemuksista kerätty aineisto ei kerro pelkästään yksilöitä painavista asioista. Työntekijöitä kuuntelemalla ja kuultua analysoimalla on mahdollista saada tietoa työn tekemisen rakenteista.

Rakenteet yhdistävät työntekijöiden kokemuksia, vaikka työntekijä saattaa pitää ongelmia henkilökohtaisina.  Yhdessä työyhteisössä esiintyvät ongelmat henkilöityivät, ja ne pyrittiin ratkaisemaan lähettämällä yksittäinen työntekijä työpaikkapsykologille.

Sit siinä tuli jo tämmösiä persoonallisuushäiriöepäilyjä ja muita niinku tähän liittyen ja sit tavallaan niinku johdolle selvis tää kuvio ja se niinku helpotti tai toi semmosta turvallisempaa oloo meidän [lähityöyhteisöön].

Dynaaminen ja täydentyvä suhde

Työelämän ongelmia ei voi selittää yksin työn rakenteellisilla muutoksilla eikä työntekijän käyttäytymisellä. Niiden suhde on dynaaminen ja toisiaan täydentävä. Näkökulmat yhdistämällä on mahdollista kehystää yksilön kokemus rakenteilla.

Työelämän ristiriitaisuutta työntekijän kannalta on mahdollista selvittää tutkimusotteella, jossa ennakkoluulottamasti otetaan huomioon sekä yksilön kokemusmaailma että sitä kehystävät yhteiskunnallis-rakenteelliset tekijät.

Kokemuksen ja rakenteen komplementaarisuutta koskevassa artikkelissamme (Harni, Nikkola & Saari 2018) käsittelemme kahden toisiaan täydentävän tutkimusperinteen hyödyntämistä laadullisen aineiston tulkinnassa.  Yhdistimme hallinnan analytiikan miten-kysymykset  ja yksilöllisiä kokemuksia painottavan psykoanalytiikan miksi-kysymykset. Näin löysimme tietotyön arjen kokemusten tulkintaan rakenteen ja kokemuksen kaksoisvalotuksen.

Kaksoisvalotus voiolla osittain ristiriitainen, mutta sen avulla työhön ja sen organisointiin kohdistuva kritiikki voi ohjautua yksilöä laajemmalle.

Kuva: David A. LaSpina / Flickr

Lisää aiheesta: