Mentorointi loikkaa digiaikaan

Digimentorointi mahdollistaa osaamisen kehittämisen silloinkin, kun kasvokkainen tapaaminen ei ole mahdollista.

31.03.2020 Irja Leppisaari

Eletään kevättä 2000. Istun junassa ja luen muistiinpanojani. Aamuaurinko piirtää valojuovaa papereihini maisemien vilahdellessa ohi.

Olen matkalla mentorointitapaamiseen 500 kilometrin päähän, Helsinkiin.  Lähdin Kokkolasta aamuyöstä ja palaan takaisin kotiin ennen puoltayötä. Tapaan mentorini puolentoistatunnin ajan ja saan jakaa hänen kanssaan asioita, joita mielen päälle on kertynyt edellisen kuukauden aikana.

Eletään vuotta 2020. Istun työhuoneessani pohjalaisen maalaistalon kamarissa kannettavan tietokoneeni ääressä kuulokkeet korvilla. Klikkaan itseni sisään virtuaaliseen mentorointitilaan. Tapaan kaksi kollegaani, ja jaamme työhön liittyviä asioita tavalla, jota kutsumme vertaismentoroinniksi. Olemme sopineet, että voimme ottaa yhteyttä toisiimme aina tarpeen vaatiessa, pikaisestikin. Käytämme videoneuvotteluiden lisäksi yhteydenpidossamme pikaviestintää.

Vilkaisen ikkunastani keskipäivän auringon leikkiä puiden latvuksissa. Yksi meistä kertoo päivän jo hämärtyvän. Etäisyyttä meillä on keskenämme enimmillään yli 10 000 kilometriä. Kohtaamme ja olemme luottamuksellisesti läsnä toisillemme verkossa – niin koemme.

Poikkeustilanne paljastaa joustavuuden

Tilannekuvat kahdelta vuosikymmeneltä osoittavat, että mentoroinnin toimintamallit ovat muuttumassa. Mentorointi loikkaa digiaikaan, yhä kiihtyvämmällä vauhdilla.

Perinteinen kasvokkainen kahdenvälinen mentorointi on edelleen käytössä, mutta sen rinnalla yleistyvät mentoroinnin muut muodot: vertais-, ryhmä-, käänteis- ja pikamentorointi. Näihin kaikkiin – tai niiden erilaisiin yhdistelmiin – sulautuu digitaalisuus.

Mentoroinnin kyky muuntautua ajan tarpeisiin näkyy erityisesti poikkeustilanteessa, jossa paraikaa elämme. Työelämän toimintatavat muuttuvat vääjäämättä,  eivätkä vähiten koronaepidemian myötä. Toimintaympäristön muutoksissa mentorointikin muuttuu, koska se saa ekosysteemiajattelun mukaisesti ominaispiirteitään ympäröivistä käytänteistä.

Toimintatapojen muodonmuutos

Opetustyössä ja hankkeissa olen saanut olla näköalapaikalla sen suhteen, miten näkemykset oppimisesta ja asiantuntijuudesta –  ja sen myötä mentoroinnista toteutustapoineen –  jatkuvasti kehittyvät ja uudistuvat. Tarkastelin eAMK-tutkimuksessa mentoroinnin uudistuvaa maisemaa osana oppimisen työelämäläheistä ekosysteemiä. Tutkimusaineisto koostui 11 korkeakoulun ja neljän suuren valtakunnallisen tai globaalin yrityksen edustajien haastatteluista.

Tutkimus osoitti, että silloin kun virtuaalinen toimintaympäristö on kiinteä osa yrityksen toimintakulttuuria, sitä hyödynnetään mentoroinnissa luontevasti, ilman että edes puhutaan erikseen digimentoroinnista. Jotkut korkeakoulujen henkilöstöstä pitävät digitaalisuuden yhdistämistä mentorointiin vielä uutena ajatuksena, tai heillä ei ole siitä kokemusta. Hekin kuitenkin tunnistavat mentoroinnin digitalisoitumisen tarpeen nuorempien sukupolvien tarpeista käsin.

Paraikaa kotien keittiönpöytien ääressä on etäkoululaisia, joilla on valmiudet luoda uudenlaisia tapoja osaamisensa jatkuvaan kehittämiseen. Tulevaisuudessa yhdistellään joustavasti erilaisia mentorointimuotoja keskenään, ja digitaalisuus sulautuu mentoroinnin toimintatapoihin. Digimentoroinnin avulla korkeakoulut voivat totuttaa opiskelijoitaan työskentelyyn virtuaalitiimeissä, jolloin he saavat itse mentorointia laajempia työelämävalmiuksia.

Verkosto tuottaa osaamista

Digitaalisuus auttaa ylittämään monenlaisia rajoja: fyysisiä, organisaatioiden välisiä ja kulttuurisia. Mentoroinnissa se auttaa rakentamaan yhteisöllisiä, monialaisia, globaaleja tiloja koulutuksen ja työn liikkuvilla yhdyspinnoilla.

Digimentorointi tukee verkostoissa oppimista. Paikallinen osaamisen kehittäminen ei enää riitä, eikä yhdellä työntekijällä edes tarvitse olla kaikkea yksilön tai organisaation kaipaamaa osaamista, vaan verkosto voi tuottaa sitä.

Oman mentoriverkoston luominen on työelämän kansainvälisesti nouseva ilmiö. Digitaalisten mentorointipalvelujen yhteiskehittämisen saralla kehitystyötä tekevät korkeakoulut ja yritykset voisivat yhdistää voimansa ja osaamisensa ja jatkuvan oppimisen käytänteiden luomiseksi.

Kuva: Joshua Ness / Unspash.

Lisää aiheesta: