Skip to Content

Osallisuus taiteeseen ja kulttuuriin luo hyvinvointia läpi elämän.

Uncategorized

Elinikäinen taidekasvatus luo kestävää kulttuurihyvinvoinnin politiikkaa

Kirjoittajat: Tuulikki Laes Julkaistu:

Osallisuus taiteeseen ja kulttuuriin luo hyvinvointia läpi elämän.

Taitava pedagogiikka ja tavoitteet valavat perustaa ikääntyneiden kulttuurihyvinvoinnille. Koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa taidetoimijuutta, kirjoittaa akatemiatutkija Tuulikki Laes.

Kulttuurihyvinvoinnin tematiikka on herättänyt viime aikoina laajaa kiinnostusta. Se korostaa osallistavan kulttuurisen toiminnan merkitystä ja jokaisen oikeutta kulttuuriin läpi elämän. ’Kulttuurisella hyvinvoinnilla’ tarkoitetaan jokaisen omaa tai yhteisössään jakamaa kokemusta siitä, että kulttuuri, taiteet ja luova toiminta lisäävät hyvinvointia tai ovat yhteydessä siihen.

’Kulttuurisella hyvinvoinnilla’ tarkoitetaan kokemusta siitä, että kulttuuri, taiteet ja luova toiminta lisäävät hyvinvointia tai ovat yhteydessä siihen.

Kulttuurisen hyvinvoinnin arvioidaan tarjoavan ratkaisuja ajassamme korostuvaan huoleen erityisesti ikääntyvän väestön elämänlaadusta ja hyvinvoinnista (Lahdenne ym. 2023). Luovan toiminnan ja esittävän taiteen, kuten musiikin, tanssin tai teatterin, muotoja sovelletaan yhä enemmän hoivatyössä sekä aikuisten harrastus- ja virkistystoiminnassa. Taiteen ja kulttuurin kiinnostavuutta pyritään lisäämään korostamalla niiden hyvinvointivaikutuksia esimerkiksi ikääntymistä koskevien ongelmien ratkaisuissa (Laes & Rautiainen 2022).

Kuuluvatko taide ja kulttuuri minullekin?

Osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin ei silti automaattisesti tuota hyvinvointia. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kulttuurisen hyvinvoinnin tavoitteet vaativat elämän aikana rakentuvan henkilökohtaisen merkityssuhteen taiteeseen ja kulttuuriin (Laes & Rautiainen 2022; Kippo ym. 2023).

Suomalaisten eläkeläisten taide- ja kulttuuriosallistumista kartoittavassa tutkimuksessa havaittiin, että osallistumattomuuden syyt ovat ennen kaikkea sidoksissa taidetoimijuuden puutteeseen: koetaan, että  taide ja kulttuuri ”eivät kuulu minulle” eikä tunnisteta niiden mahdollisuuksia elämänlaadun kohentajina (Laes & Rautiainen 2022). Siksi taiteen ja kulttuurin pariin hakeutuu ja niihin aktiivisesti valitaan ihmisiä, jotka ovat entuudestaan kulttuurisesti suuntautuneita ja kasvattaneet taidetoimijuuttaan elämänkulussaan.

Taidekasvatus kuroo umpeen eriarvoisuutta

Laadukkaalla taidekasvatuksella voidaan kuroa umpeen taiteen ja kulttuurin palveluiden kohtaannossa esiintyvää eriarvoistumista. Tarkastelimme Aikuiskasvatuksessa julkaistussa tutkimuksessamme (Laes & Kiuru 2023) aikuisbänditoimintaan osallistumisen potentiaalia transformatiivisen oppimisen tilana ja identiteettiprojektina. Tutkimuksessamme myöhäisikäiset osallistujat neuvottelivat itse määrittelemistään rooleistaan, toiveistaan ja odotuksistaan tavoitteellisessa bändisoittoharrastuksessa.

Toiminnassa korostuivat yksilöllisten ja yhteisten musiikillisten tavoitteiden asettaminen, merkityksellisten kokemusten jakaminen julkisissa esiintymisissä  sekä toiminnan jatkuvuus ja tulevaisuussuuntautuneisuus.

Osallistumiseen motivoivat uteliaisuus, kokeilunhalu ja yhdessäolo.

Saavutettavuuden takaamiseksi ammattiohjaajat tuotiin senioritaloihin, jolloin osallistumisen kynnys madaltui niillekin, jotka eivät muuten hakeutuisi oppilaitosten tarjoamaan musiikinopetukseen. Siten osallistumiseen eivät motivoineet aiempi musiikkitausta vaan uteliaisuus, kokeilunhalu ja yhdessäolo.

Laadukas ohjaus auttaa esteiden yli

Aikuisbänditoiminta tuotti osallistujille yksilöllisiä hyötyjä, kuten uusia taitoja, sosiaalista tunnustusta ja minäpystyvyyden vahvistumista. Hyötyjen saavuttaminen edellytti oppimisen kamppailua, joka syntyy pedagogisten tavoitteiden asettamisesta ammatillisessa ohjauksessa. Bänditoiminta ei siis ollut osallistujille pelkkää ajanvietettä tai virkistystoimintaa.

Osallistujien identiteettityöskentely korostui erityisesti, kun he pohtivat julkisten esiintymisten merkitystä: niissä he voittivat itseensä kohdistuvia ennakkoluuloja ja hyödynsivät vahvuuksiaan uudessa roolissaan bändisoittajana.

Tutkimuksemme antaa suuntaa kestävän kulttuurihyvinvointipolitiikan reunaehdoille. Niitä ovat pedagogiset ja taiteelliset tavoitteet toiminnan laadun varmistamiseksi, merkityksellisten kokemusten tuottaminen aktiivisen osallistumisen kautta ja yleinen asennemuutos taide- ja kulttuuritoiminnan mahdollisuuksista kaikkien oikeutena.

Tarve oppia säilyy läpi elämän

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset vaativat toteutuakseen henkilökohtaista taidesuhdetta ja toimijuuden kokemusta. Siksi palveluja ei tule tarjota pelkästään terveyspoliittisten tavoitteiden takia tai ”lääkkeenä” ikääntymistä vastaan.

Ikääntyneille tulee tarjota monipuolisia mahdollisuuksia taiteeseen ja kulttuuriin myös elinikäisen oppimisen kautta, eikä vain kuluttajana vaan oppijana ja osallistujana. Inhimillinen tarve oppia uusia taitoja ja omaehtoisia ilmaisutapoja ei katoa iän myötä – päinvastoin.

Kestävän kulttuurihyvinvoinnin politiikan ytimessä on laadukas, saavutettava ja läpi eliniän jatkuva taidekasvatus.

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointia tuottavat mahdollisuudet edellyttävät, että kaikilla on yhdenvertainen pääsy niihin läpi elämän. Aikuisbänditutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa taidetoimijuutta, kunhan tarjolla on pedagogisesti laadukasta ja saavutettavaa taidekasvatusta.

Mikäli taide ja kulttuuri halutaan valjastaa tukemaan ikääntyvän väestön kokonaisvaltaista hyvinvointia, on rakennettava kestävää kulttuurihyvinvoinnin politiikkaa. Sen ytimessä on laadukas mutta myös saavutettava ja läpi eliniän jatkuva taidekasvatus.

Kuva: 42 North / Unsplash

Lisää aiheesta:

Kippo, S., Koivisto, T.-A., Mäki-Opas, T., Lehikoinen, K., Lehtimäki, A.-V., Lavikainen, P., Turtiainen M. & Martikainen, J. (2023). Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi: Arviointimenetelmien jatkokehitystarpeet Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:26. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.

Laes, T. & Kiuru, L. (2023). Identiteettityöskentely aikuisbändissä: Myöhäisiän oppimisen kamppailu ja esiintymisen tarjoumat. Aikuiskasvatus, 43(1–2), 55–69. https://doi.org/10.33336/aik.127920

Laes, T. & Rautiainen, P. (2022). Eläkkeelle siirtyneiden taidetoimijuus. Gerontologia 36(2), 172–188. https://doi.org/10.23989/gerontologia.111894

Lahdenne, P., Heikinheimo, O., Kontula, K., Pitkäranta, A., Saarela, L. & Tarkkanen, M. (2023). Kulttuurista hyvinvointia ja terveyttä. Duodecim, 139(4), 2021–22.

Aikuiskasvatus palkitsi myöhäisiän senioritoimintaa tarkastelevan tiedeartikkelin

Akatemiatutkija Tuulikki Laeksen ja musiikin lehtori Laura Kiurun tutkimus "Identiteettityöskentely aikuisbändissä" sai Aikuiskasvatuksen vuoden 2023 tiedeartikkelin palkinnon. ”Työiän ohittaneille tulee tarjota yhä monipuolisempia harrastus- ja koulutusmahdollisuuksia, sillä oppiminen jatkuu läpi elämän”, kirjoittajat esittävät.

Lue palkintotiedote Kvs-säätiön sivuilla
Jaa artikkeli

Kirjoittaja

Tuulikki Laes MuT, akatemiatutkija, Taideyliopisto
Back to top