Uusimmat numerot  
       
 

Aikuiskasvatus 2/2017

Yliopistojen rahoitusmalli ajaa tutkijat artikkelitehtailuun

Yliopistojen uusi rahoitusmalli ohjaa tieteentekijöitä yhä voimakkaammin tekemään tutkimusta, jolla on hyötyarvoa. Näin osoittavat aikuiskasvatustieteen tutkijat Kristiina Hannukainen ja Kristiina Brunila tuoreessa Aikuiskasvatus-tiedelehdessä.

– Tohtoriopiskelijoiden on oltava tuottavia ja tehokkaita, toisin sanoen julkaistava mahdollisimman paljon ja joskus jopa laadun kustannuksella, väitöskirjaa valmisteleva Hannukainen sanoo.

Yliopisto saa rahaa tutkimusjulkaisuista

Vuoden alussa uudistetussa yliopistojen rahoitusmallissa rahaa saa sekä kansallisista että kansainvälisistä vertaisarvioiduista julkaisuista, jotka on noteerattu Julkaisufoorumissa. Se on tiedeyhteisön toteuttama, tutkimuksen laadunarviointia tukeva julkaisukanavien tasoluokitus.

– Tuottavuuspaineissa yhä useampi tohtoriopiskelija valitsee artikkeliväitöskirjan. Se on yliopistolle tuottavampi kuin perinteinen monografia ja kasvattaa nopeimmin tutkijan tuottavuus-indeksejä, itsekin artikkeleista väitöskirjaansa kokoava Hannukainen havainnollistaa.

Hänen kirjoittajaparinsa ja väitöstyön ohjaaja Kristiina Brunila on kasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tenure track -professori Helsingin yliopistossa.

Millä ehdoilla tutkimusta tuotetaan?

Kaksikko herättelee artikkelillaan keskustelua tutkijakoulutettavan asemasta ja tiedon tuottamisesta yhteiskunnassa: Millainen tieto ja tutkijuus tulevat kuulluiksi? Millaisin ehdoin ja seurauksin tietoa tuotetaan?

Tulevaisuuden kannalta kysymykset ovat kriittisiä.
– Tutkimuksen monimuotoisuus ja moniäänisyys tulisi taata, sillä kaikki tieteenalat eivät taivu nykyiseen rahoitusjärjestelmään. Jo nyt kasvatustieteissä on nähtävissä huolestuttavaa näkökulmien kapeutumista, kirjoittajat toteavat.

Kristiina Hannukainen ja Kristiina Brunila: ”Jokainen verissä päin sitä omaa edistää – Tutkijakoulutus, tieto ja tutkijuus tietokapitalismissa”. Aikuiskasvatus 2/2017. Tiedelehdessä puhutaan myös sivistyksestä ja työstä, avoimesta tieteestä, vertaispalautteesta ja opinnäytetyön ohjauksesta

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 1/2017

Opiskelemalla nuori nainen luo itsensä näköistä elämää

Naiset osallistuvat miehiä aktiivisemmin erityisesti omaehtoiseen koulutukseen: esimerkiksi seitsemän kymmenestä kansalaisopiston opiskelijasta on naisia. Miksi näin on?
Kysymykseen pureutui Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteilijöiden tutkijakolmikko. Kohderyhmänä olivat 25–35-vuotiaat pohjoiskarjalaiset, koulutetut naiset.

Naiset liittivät oppimiseen ja opiskeluun pääosin myönteisiä määreitä.

– Opiskeleminen tuotti heille mielihyvää jo pelkästään älyllisen ponnistelun vuoksi. Elinikäisen oppimisen ihanteen omaksuneet nuoret aikuiset naiset hyödynsivät opiskelua yhtenä mahdollisena resurssina muovatessaan omaa elämän- ja työpolkuaan, tutkija Erja Laakkonen avaa ryhmänsä löydöksiä.

Tutkijat avaavat naisten opiskelua tuoreella tavalla, elämänkulun näkökulmasta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että naiset opiskelevat useammin oppimistavoitteisesti tai harrastusmielessä, kun taas miehet täydentävät osaamistaan esimerkiksi edetäkseen työssä.

– Naisten osallistumissyyt ja motiivit ovat oletettua huomattavasti monimutkaisemmat, aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen toteaa.

Opiskelu on luonteva tapa liikkua joustavasti nuoren ja aikuisen roolien välillä. Opiskelijana nainen voi jättää ainakin hetkeksi taakseen työssä käyvän aikuisen roolin.

– Siten opiskelu on liikkeellä pysymistä. Uuden tiedon hankkiminen, myös mahdollisten uusien tutkintojen hankkiminen, kuvastaa dynaamisuutta, Laakkonen sanoo.

Nuorten naisten toimijuudelle tutkijat kehittivät uuden termin: ’notkea toimijuus’.

Erja Laakkonen, Jyri Manninen ja Juha Kauppila: "Nuoret aikuiset naiset elinikäisinä oppijoina – Notkeaa toimijuutta työn, perheen ja opiskelun rajapinnoilla?" Aikuiskasvatus 1/2017.

Tutustu lehden sisältöön.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 4/2016

Uusi työ

Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan Suomessa on noin 350 000 työtöntä. Vuonna 2015 työttömien määrä kasvoi suuremmaksi kuin koskaan sitten 1990-luvun lama-ajan. Työttömät työnhakijat eivät silti ole koko kuva työttömyydestä, sillä samana vuonna Suomessa alkoi kaikkiaan noin 700 000 työttömyysjaksoa. Osa jaksoista kestää vain lyhyen aikaa, mutta työttömäksi joutuminen koskettaa vuosittain suurta joukkoa kansalaisia.

Korkean työttömyyden aikoina ihmisten kokema epävarmuus lisääntyy yleisesti, ei vain työttömien keskuudessa, vaan myös vielä työnsä säilyttäneiden joukossa. Johtaako tämä tilanteeseen, jossa pätkätyötä tekevän on käytettävä yhä enemmän aikaa sellaisen työn tekemiseen, jonka tavoitteena on työn saaminen tai säilyttäminen? Aiheesta kirjoittaa tutkija Tuija Koivunen.

Mikäli vuoteen 2050 mennessä suuret organisaatiot ovat kadonneet, ja niiden tilalle ovat tulleet erilaiset projektien muodostamat verkostot, ei useimmilla työelämään osallistuvilla ole enää vakinaisia työsuhteita. Silloin ei myöskään ole täsmällisesti määriteltyjä työaikoja tai työnantajan tarjoamia tiloja. Uusi työ kutsuu töihin koko elämän.

Myös Aikuiskasvatuksen 52. vuosikirja Koko elämä töihin käsitteli polttavan ajankohtaista teemaa.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 3/2016

Koulutettu naiskansalainen hyvinvointivaltiossa

Aikuiskasvatuksen teemanumerossa tarkastellaan koulutuksen ja sivistyksen nivoutumista hyvinvointivaltioon ja sukupuoleen. Ainutlaatuisessa, yhteiskunta- ja kasvatustieteenalan tutkijoiden tuottamassa artikkelikokonaisuudessa seurataan hoiva-alalla toimivan naisen koulutus- ja urapolkua suomalaisen hyvinvointivaltion kehitysvaiheissa aina 1970-luvulta tähän päivään.

Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan tyttökansalaiseksi kasvamista ja oppimista 1970-luvun peruskoulussa ja mediamaisemassa. Toinen artikkeli keskittyy sairaanhoitajakoulutuksen muutoksiin ja sairaanhoitajien työllistymiseen 1990–2010-luvuilla. Kolmas artikkeli johdattaa 2010-luvulle ja omaishoivan maailmaan. Artikkeli esittelee hoivadiskurssia ja vapaan sivistystyön tehtävää yhdistelevän hoivasivistyksenkäsitteen. Pitäisikö hoivaosaamista tänä päivänä opettaa kansalaisille, eikä olettaa hoivaamisen olevan luonnollista, kirjoittajat kysyvät. Artikkeleissa kulkee mukana kuvitteellinen henkilö, Sari Sairaanhoitaja, jonka elämänvaiheisiin artikkelit kietoutuvat.

Puheenvuoroissa teemaa käsitellään historiantutkimuksen ja uusliberalismin markkinaideologian näkökulmista. Myös kirja-arvioissa pohditaan aikuiskasvatuksen ja sukupuolinäkökulman suhdetta.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 2/2016

Tutkimusmenetelmät

Aikuiskasvatuksen uusin numero on kattava tietopaketti aikuiskasvatuksen tutkijoille ja opiskelijoille. Se esittelee tutkimusmenetelmien uusia suuntauksia ja niiden soveltamista aikuisoppimisen tutkimuksessa.

Heli Mutasen ja Päivi Siivosen artikkeli tarkastelee nuorten aikuisten toimijuuden ja identiteetin rakentumista työpajoissa. Työpajoissa olevia, marginalisoituneessa asemassa olevia nuoria aikuisia ympäröi yhteiskunnallinen huoli- ja syrjäytymispuhe. Samanaikaisesti he kuitenkin ovat aktiivisia identiteettinsä ja toimijuutensa rakentajia. Kertomuksia toimijuudesta tutkijat purkavat narratiivisen positiointianalyysin metodilla.

– Narratiivisen positiointianalyysin avulla on mahdollista tavoittaa monipuolisia ja syvälle luotaavia tulkintoja aineistosta, jossa kertomukset ovat pieniä tilanteisia ja vuorovaikutuksessa kehkeytyviä kertomuksia menneistä ja nykyisistä tapahtumista ja tulevaisuuteen suuntaavista toiveista ja haaveista, Mutanen ja Siivonen kirjoittavat.

Hanna Vilkan ja Hanna Ylöstalon narratiivisia menetelmiä kriittiseen toimintatutkimukseen yhdistävä metodi tarjoaa välineitä työpaikkojen sukupuolten väliseen tasa-arvon kehittämistyöhön.

– Eläytymismenetelmä ja valmistava tarina pysäytettynä kertomuksena tekevät mahdolliseksi hankaliksi koettujen, vastustusta kohtaavien tasa-arvoaiheiden käsittelyn työpaikalla. Niiden avulla työntekijä voi tarkastella tasa-arvoa ikään kuin roolin suojista, tutkijat kirjoittavat.

Lehden puheenvuorokokoelma esittelee aikuiskasvatuksen tutkimusmenetelmiä eri näkökulmista.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 1/2016

Oppija itsensä ohjaajana

Aikuiskasvatuksen uusi numero kuvaa itseohjautuvaa oppijaa ja työntekijää nyky-yhteiskunnassa.

Antti Saaren artikkeli tarkastelee elinikäistä oppimista hallintavallan ja psykoanalyysin näkökulmista.
Elinikäisen oppijan hallinta rohkaisee ihmistä kantamaan vastuuta omasta oppimisestaan.

– Yksilön elämänkaari ei enää koostu selkeistä vaiheista, joissa koulutuksella ja oppimisella on oma paikkansa. Sen sijaan elämänkaari on pirstaloitunut koulutuksen, työn ja työttömyyden toisiaan ennakoimattomasti seuraaviin osiin. Elinikäisen oppimisen ideologia luo mielikuvia jatkuvasta uudelleenkouluttautumisen tarpeesta, Saari kirjoittaa.

Myös työntekijältä vaaditaan jatkuvaa itsensä johtamista ja muokkaamista. Tuija Koivunen ja Tiina Saari ovat tutkineet, millaisena subjektina työntekijä näyttäytyy työelämäoppaissa.

Artikkeli piirtää esiin kuvan uudesta työntekijäsubjektista, jolta edellytetään jatkuvaa omien taitojen päivittämistä. Samalla vastuu työelämään sopeutumisesta siirtyy työntekijälle.

– Tällöin työelämältä laajalti sekä erityisesti yksittäisiltä työpaikoilta ja työyhteisöiltä ei edellytetä työelämän laadun kehittämistä, Koivunen ja Saari kirjoittavat.

Lehden muissa artikkeleissa tarkastellaan tutkijanaisten asemaa yliopistossa sekä opiskelijoiden sosiaalisen jännittämisen kokemuksia.

Aikuiskoulutuksen asiantuntijat arvioivat puheenvuorossaan kasvatustieteen ja opettajakoulutuksen rakenteelliseksi kehittämiseksi esitettyjä suosituksia.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 4/2015

Osallisena työssä ja oppimisessa

Aikuiskasvatuksen uusin numero lähestyy osallisuuden kokemuksia ja osallistumisen muotoja työssä ja koulutuksessa. Tiina Nikkolan ja Esko Harnin ajankohtainen artikkeli tuo esille nykyajan tietotyön vaatimuksia yliopistotyöläisten syrjässä olemisen kokemusten kautta.
– Muuttunut työ ja sen organisoinnin tavat näyttäytyvät työntekijöiden kokemuksissa mahdottomana yrityksenä olla vaatimusten mukainen. Yliopisto on uudistusten myötä päätynyt tilanteeseen, jossa sen toiminnalla odotetaan olevan esimerkiksi suoria vaikutuksia kansalliseen kilpailukykyyn, Nikkola ja Harni kirjoittavat.

Nina Haltian artikkeli tarkastelee avoimen yliopiston tutkintoväylästä käytyä keskustelua. Avoin yliopisto väylänä yliopiston tutkintokoulutukseen nähdään koulutuspoliittisessa keskustelussa sekä mahdollisuutena että uhkana koulutuksen tasa-arvolle.

Heikki Silvennoisen ja Matti Lindbergin artikkeli puolestaan luo laajan katsauksen aikuiskoulutukseen osallistumisesta Suomessa.

Lehden näkökulmissa pureudutaan yrittäjyyskasvatuksen mittaamiseen, yhteisöohjauksen solmukohtiin ja verkko-opetuksen arviointikäytäntöihin.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 3/2015

Medioiden vaikutuksen ulottuessa kaikkialle tarve kansalaisten mediataidoille kasvaa.

– Median välittämät konstruktiot ja todellisuuskuvat rakentavat käsitystä maailmasta ja sen ilmiöistä, ja media tarjoaa myös sanaston, jolla näistä ilmiöistä puhutaan, kirjoittaa tutkija Minna Hauhia artikkelissaan.

Aikuiskasvatuksen teemanumero tarkastelee medioitunutta maailmaa aikuiskasvatuksen näkökulmasta. Se lähestyy aihetta medialuku-, kirjoitus- ja -kielitaidon sekä mediasivistyksen käsitteiden ja ihanteiden kautta.

Mikä yhdistää media-ajan sukupolvea? Voiko sanomalehti toimia kasvattajana? Artikkelien esimerkeissä pureudutaan muun muassa lukukausimaksu-uutisointiin ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetustyössä. Näkökulmissa huomio kiinnitetään aikuisten mediataitoihin, videotuotantoon verkossa ja mediasodan luomaan maailmankuvaan.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 2/2015

Aikuiskoulutus 2025

Osallistuminen aikuiskoulutukseen on kääntynyt ensimmäistä kertaa laskuun 2000-luvulla.
Samaan aikaan aikuiskoulutusoppilaitosten määrää, erityisesti kansalaisopistoja, on supistettu varsin kovalla kädellä.

− Mikä motiivi työnantajalla on enää työpaikan muutostilanteessa kouluttaa ihmisiä uusiin tehtäviin? Eikö helpompaa olisi vain irtisanoa ja jättää uudelleenkoulutus valtion huoleksi? kysyy Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) ekonomisti Erkki Laukkanen puheenvuorossaan.

Aikuiskasvatus kokosi asiantuntijoiden näkemykset siitä, miltä aikuiskoulutuskenttä näyttää kymmenen vuoden kuluttua.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 1/2015

Tulevaisuuden sivistystyöt

Kasvatusfilosofi Jyrki Hilpelä ja yliopistonlehtori Ari Sivenius kirjoittavat tuoreessa Vapaa, vallaton ja vangittu sivistystyö -pamfletissa (2015), että ”sivistystyön tulee saada ihmiset ajattelemaan, lukemaan kirjoja, ottamaan etäisyyttä vallitsevaan ja tekemään jotakin itse maailman parantamiseksi.”

2010-luvun Suomessa nämä ehdotukset ovat jopa radikaaleja, toteaa päätoimittaja Heikki Silvennoinen lehden pääkirjoituksessa.

Tutkijat Arto O. Salonen ja Marjatta Bardy esittelevät uudenlaisen sivistyskäsityksen vastavoimana talouskasvuun nojaavalle kehitykselle artikkelissaan Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen osaa tavoitella hyvää elämää yhden maapallon rajoissa. Pohjimmiltaan se on myös talouden toimintaedellytysten varmistaja, kirjoittajat toteavat.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 4/2014

Avoimessa korkeakoulussa

Työnantajan kustantama henkilöstökoulutus on suurin ammatillisen aikuiskoulutuksen muoto Suomessa. Koulutukseen osallistuu vuosittain noin puolet palkansaajista eli yli miljoona suomalaista.

Vastaavasti Avoimessa yliopistossa ja avoimessa ammattikorkeakoulussa opiskelee vuosittain noin 75 000 henkilöä.

Reetta Muhosen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan korkeakouluopinnot ovat keino pysyä kiinni ajassa myös eläköitymisen jälkeen. Ikääntyvien ylipistossa ei suoriteta tutkintoja, eikä kerätä opintopisteitä, vaan koetaan yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta.

Osa suomalaisista astuu eläkeikäisenä ensimmäistä kertaa yliopiston ovista sisään, sillä opiskeluun ei ole ollut aiemmin mahdollisuutta. Missä määrin olemme vapaita tekemään aiemmista perhe- ja koulutustaustoistamme riippumattomia koulutusvalintoja?

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 3/2014

Toimijuus

Syksyn Aikuiskasvatus on painava tietopaketti toimijuudesta.

Teemanumerossa lähestytään toimijuutta teoreettisena käsitteenä ja työelämän esimerkkien kautta.

Artikkeleissa muun muassa kysytään, miten toimijuutta tulisi tutkia ja miten sosiaalisen ja yksilöllisen välinen suhde ymmärretään erilaissa toimijuuskäsityksissä? Esimerkkitapaukset tulevat tekstiili- ja rakennusteollisuudesta.

Muun muassa tarina pääluottamus Aliisan kasvusta yhteiskunnalliseksi toimijaksi osoittaa, kuinka tuotantotapojen ja maailmanlaajuisen työnjaon muutos vaikuttavat työnteon ehtoihin ympäri maailmaa. Yksi tarinaa läpäisevä teema on yksilöllisen ja kollektiivisen toimijuuden jännite.

Teemanumero on kiinnostava kattaus kasvatustieteilijöiden harjoittamasta toimijuuden tutkimuksesta Suomessa.

Aihetta tarkastelee joukko Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Tampereen yliopiston tutkijoita:
Anneli Eteläpelto, Tuula Heiskanen, Päivi Hökkä, Hannele Kerosuo, Riitta Lavikka, Susanna Paloniemi, Marjatta Vanhalakka-Ruoho sekä Katja Vähäsantanen.

Lehteä suositellaan käytettäväksi opetuksessa ja tutkimuksessa sekä ohjaustyössä.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 2/2014

Tutkijan ja tutkimuksen vuoropuhelua

Yksittäisenkin tutkijan tuotos voi olla monien kollegiaalisten keskustelujen summa. Tutkija osallistuu julkaisuillaan yhtäältä vuoropuheluun toisten tutkijoiden kanssa, mutta asettaa samalla tulokset alttiiksi kritiikille vain omissa nimissään.

Lehdessä tarkastellaan rajaa ja rajanvetoa useista näkökulmista. Millainen vaikutus kahden valtakunnan ja kulttuurin välisellä rajalla on ollut Karjalan kannakselaisten elämässä? Miten menetelmällisiä rajoja vedetään eri tieteenalojen tohtorikoulutuksessa? Entä voiko rajoja purkaa kyseenalaistamalla itsestään selvinä pidettyjä totuuksia, kuten aikuiskasvatuksen professori Andreas Fejes on tutkimuksessaan pyrkinyt tekemään.

Itseään KYK-kollektiiviksi kutsuva kirjoittajaryhmä pyrkii purkamaan dikotomiaa niin sanotun yksilöllisen ja kollektiivisen tutkimuksen mallien välillä. Aikuiskasvatuksen 4/2013 julkaistussa artikkelissa esitetty vastakkainasettelu tai kahtiajako kahden eri mallin välillä sai kirjoittajat pohtimaan, minkälaisia vaikutuksia erottelulla on akateemiselle työlle.

Rajojen tuntumasta voi löytää myös voimaa, kuten lehdessä arvioitava Aikuiskasvatuksen 51. vuosikirja Marginaalin voima! lupaa.

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 1/2014

Kansalainen kulutusmarkkinoilla

Kenen vastuulla kuluttajakansalaisen kasvatus Suomessa on tai kuuluisi olla? Kuluttajan eettisiä valintoja ohjaavat kestävän kehitykset jalot tavoitteet, mutta onko se ristiriidassa kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukemisen kanssa? Vastaako kasvatuksesta peruskoulu vai kenties kaupallinen media? Puheenvuoroissa aihetta kommentoivat tutkijat ja kasvattajat.

Tutkija Jani Pulkki kirjoittaa, että hyvää elämää lähestytään nykyisin kuluttamisen kautta. Kulutukseen perustuva markkinataloussivilisaatio näyttää kuitenkin kärsivän tyytymättömyyden oravanpyörästä. Löytyisikö ratkaisu elämän epätyydyttävyyteen mindfulnessista eli tietoisuustaidoista ja talouskasvua kritisoivasta degrowth-ajattelusta?

 

 

       
 

Aikuiskasvatus 4/2013

Muutos mahdollistaa luovuuden ja uudenlaisen ajattelun. Se voi esimerkiksi tarkoittaa johtaja-aseman purkamista ja vetovastuun kierrättämistä uuden sukupolven osuuskuntayhteisöissä. Niin sanottu liminaalitila, siirtymävaihe, saattaa leimata nuoren työtulokkaan ensimmäisiä uravuosia. Muutoksesta on tullut monella alalla pysyvä olotila. Tämä voi johtaa riittämättömyyden tunteeseen, kirjoittaa tutkijatohtori Katariina Mäkinen.

Laaja kirjallisuuskatsaus kartoittaa, millaiseksi työn maailma rakentuu uutuusteoksissa. Miksi aihe puhuttaa niin paljon? Työelämästä ilmestyy tasaisena virtana uusia teoksia. Organisaatiokonsultti ja työnohjaaja Markus Anttila kysyy aiheellisesti, ovatko organisaatiomuutokset aikamme ilmiö vai nostetaanko asioita vain enemmän keskusteluun?

 
       
 

Aikuiskasvatus 3/2013

Vapaa(ko) sivistystyö

Sivistysty ön tehtävänkuva on muuttunut sen yli satavuotisen historian aikana, kirjoittaa Annika Turunen. Alkuaikoina se oli enemmän tai vähemmän kriittistä, ja toimijat pyrkivät muuttamaan yhteiskuntaa. Nykyään sivistystyötä voidaan kuvailla yhteiskuntajärjestystä tukevaksi. Onko tämä vapaan sivistystyön toimijoiden tietoinen linjaus, josta pidetään kiinni mahdollisista muutospaineista huolimatta?

Puheenvuoroissa pohditaan, kuka määrää sivistystyön tahdin. Säästöpaineet kiristävät toimintamahdollisuuksia ja kannustavat yhteistyöhön. Onko kansanopistoilla edessä hitaan kurjistumisen tie, kuten Raudaskylän Kristillisen Opiston rehtori Jukka Hautala kirjoittaa. Vai pitäisikö juuri nyt säästämisen sijaan satsata rahaa ennaltaehkäisevään toimintaan, kysyy Jokihelmen kansalaisopiston rehtori Liisa Vornanen.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2/2013

Elinikäinen oppiminen

Elinikäinen oppiminen voidaan laajasti määritellä läpi elämän kestävänä, vauvasta vaariin jatkuvana oppimisena. Sitä on perusteltu sekä oikeutena että velvollisuutena, omana ilona sekä ulkoapäin vyöryvänä pakkona. Perustuu jatkuva oppimisvaade kansakunnan kilpailukyvyn ylläpitämiseen vai yksilön omaehtoiseen kehittymiseen?

Kysymystä lähestytään Aikuiskasvatuksen elinikäisen oppimisen teemanumerossa 2/2013 työssä kehittymisen, diskurssianalyysin ja myöhemmän iän opiskelun oikeutuksen näkökulmista. Reetta Muhosen artikkelissa todetaan, että opiskelun oikeutuksessa on pitkälti kyse samoista tarpeista kuin ihmiselämässä yleisemminkin. Heikki Kinnari huomioi, että elinikäisestä oppimisesta käytävä julkinen keskustelu liittyy usein muualla yhteiskunnassa käytävään keskusteluun.

Kyse on varsin poliittisesta käsitteestä, joka luo oppimiselle tietynlaisia odotusarvoja. Lehden kriittisissä puheenvuoroissa kyseenalaistetaan ja puretaan näitä näkymättömiä vaateita, velvollisuusjargoniaa ja osaamismarkkinoita, joilla tietotyöläiset asiantuntemustaan kierrättävät.

 
       
 

Aikuiskasvatus 1/2013

Kansalaisaktiivisuus ja demokratia

Mitä enemmän tietoa, sitä aktiivisemmin kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon. Tieto yksin ei kuitenkaan takaa poliittista osallistumista, elleivät yhteiskunnalliset asiat puhuttele henkilökohtaisesti, selviää Lauri Rapelin ja Mikko Leinon artikkelista, jossa tarkastellaan kansalaisten poliittista osallistumista ja tietämystä Suomessa.

Asiantuntijuuteen perustuva päätöksenteko vie politiikkaa yhä kauemmas kansalaisten eli äänestäjien arjesta, kirjoittaa Jussi Westinen. Missä silloin on todellinen kansanvalta? Sivistystoimijat pohtivat puheenvuoroissaan, kuinka perusteet yhteiskunnalliseen osallistumiseen luodaan ja mikä on vapaan sivistystyön rooli kansalaisaktiivisuuteen kasvamisessa.

Nelli Piattoeva vertailee kansalaiskasvatuksen roolia Suomessa ja Venäjällä 20 vuoden aikajaksolla. Henrietta Grönlund tutkii nuorten, pääkaupunkiseudulla asuvien aikuisten vapaaehtoistoiminnan taustalla vaikuttavia arvoja.

 
       
 

Aikuiskasvatus 4/2012

Asiantuntijuutta rakentamassa

Kapellimestareiden asiantuntijuutta tutkinut Niina Sapattinen kirjoittaa, että kapellimestariksi kasvaminen on matka, jota viitoittaa kokemus orkesterisoitosta ja oman instrumentin hyvä hallinta. Ratkaisevaa on sen ohella sosiaalisuus ja erilaisten ihmisten kohtaaminen. Asiantuntijuuden tutkimus ei rajoitu pelkästään asiantuntijaan yksilönä. Kai Hakkarainen, Jiri Lallimo ja Seppo Toikka tarkastelevat, kuinka kollektiivisessa asiantuntijuudessa yhdistyvät yksilölliset, yhteisölliset ja verkostoituneet ulottuvuudet. Kari Kiviniemen ja Jarmo Salon mukaan noviisinkin työssäoppimista auttaa asiantunteva työnohjaus. Asiantuntijuuteen liittyy aina myös valta-aspekti: kun asiantuntijavaltaa käytetään terapeuttisen kielen muodossa, voivat esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret päätyä sisäistämään yhteiskunnalliset ongelmat ominaan, toteaa Kristiina Brunila.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2012 nro 3

Ikä, koulutus ja työ

T eemanumerossa Ikä, koulutus ja työ KM Irene Toivanen käsittelee neljännen sukupolven sosiaalista eristyneisyyttä sekä yhteisöllisyyden kehittämisen ehtoja artikkelissaan Mikä tekee meistä ihmisiä. Vanhuksia haastattelemalla hän on luonut sosiaalisella ja yhteisöllisellä ulottuvuudella neljä vanhustyyppiä tarpeineen.
”Yhteisöllisyyden kehittäminen ei näytä onnistuvan sillä tavalla, että ikäihmiset kootaan erilaisiin harrastusryhmiin ja käydään suoraan harrastustoimintaan… Jos yhteisöllisyyttä lähdetään kehittämään ottamalla huomioon yhteisön jäsenten elämän aikana kertyneet vahvuudet, kyvykkyydet ja osaaminen, yhteisöllisyys syntyisi luonnollisesti ja huomaamatta”, Toivanen kirjoittaa.
 
       
 

Aikuiskasvatus 2012 nro 2

Opettaja tutkijana, auktoriteettina ja kontrollin kohteena

Teknologian ja ennen kaikkea tietokoneen kehitys voi muuttaa työelämän luonnetta nopeammin kuin ihmiset pystyvät muuttamaan taitojaan. Aikuisten perustaitojen hallinta ei ole tärkeää ainoastaan heidän itsensä kannalta. Taidot, samoin kuin ongelmat periytyvät. Niinpä köyhyys ei tarkoita vain rahan puutetta, vaan myös koulutuksen, terveyden ja hyödyllisten kontaktien puutetta, siis menestymisen resurssien puutetta. Professori Antero Malin analysoi aikuisväestöön kohdistuvia perustaito-odotuksia Aikuiskasvatuksessa 2/2012 artikkelissaan Kansainvälinen aikuistutkimus arvioi väestön perustaitoja.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2012 nro 1

Leipäjonoyhteisön osallinen oppijana

”Oppiminen käy mahdolliseksi, kun se tapahtuu tavalla, joka kunnioittaa ihmisen kolhiintunutta identiteettiä samaan aikaan, kun vähittäin rakennetaan uutta identiteettiä. Nykyinen koulutus- ja ohjausjärjestelmä ymmärtää varsin huonosti tätä näkökohtaa”, kirjoittaa Kuntoutussäätiön erikoistutkija Minna Mattila-Aalto artikkelissaan Oppimista ja syrjäytymisen ehkäisemistä oma-avun yhteisössä, Tapaus leipäjonoyhteisö.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2011 nro 4

Aikuispedagogiikkaa

Intuitio on vaikeasti haltuunotettava ajattelun esiaste. Se on kuitenkin välttämätön ja sitä tuttavan aivojen osan vaurioituminen estää myös rationaalisen ajattelun. Teemanumerossa tuodaan uutta tietoa näiden kahden ajattelun eroista ja riippuvuuksista.
Teemanumerossa käsitellään myös yhteisöllistä oppimista, virtuaalipeliympäristöjä, dialogia verkossa sekä työnohjausta projektinomaisessa työssä.
Yliopisto-opettamisessa hahmotellaan kehittämisen kolmatta tilaa.

 
 

Aikuiskasvatus 2011 nro 3

Opettamisen ja oppimisen sukupuoli

”Yliopistolla on miehinen historia. Nykypäivän yliopistokin on täynnä sukupuolittuneita rakenteita ja käytäntöjä”, toteaa lehtori, KT Annukka Jauhiainen Turun yliopistosta ja kysyy: ”Vastaavatko naiset yliopiston tehokkuus- ja tuottavuusvaatimuksiin työskentelemällä enemmän ja nukkumalla vähemmän, kuten brittitutkijat toteavat?” Yliopistojen opetus-vastuusta naiset kantavat leijonanosan. Mutta mitä opetustyölle on tapahtumassa suorite-keskeisyyden ja markkinoitumisen myötä? Mitä tutkimukset meillä ja muualla tuovat esiin? Siitä kertoo artikkeli Opetustyö ja sukupuoli uusliberalistisessa yliopistossa.

Sukupuoli on näkökulmana myös Mervi Heikkisen ja Piia Silvennoisen artikkeleissa sekä Emma Virtasen, Jukka Lehtosen, Petteri Eerolan ja Minna Harju-Veijolan näkökulma-artikkeleissa, Tarja Langin haastattelussa ja R.W. Connellin Masculinities-teoksen esittelyssä.
Laaja kirja-arvio-osa tutustuttaa yhdeksään aikuiskasvatusalan ja filosofian uutuusteokseen.

 
 

Aikuiskasvatus 2011 nro 2

Työhön, työssä, työstä

Yhteiskunnamme suositaan nuoria ja nuoruuteen liittyviä ominaisuuksia, kuten dynamisuutta, tehokuutta ja uuden oppimisen nopeutta. Vaikka omakohtaisi syrjintäkokemuksia on melko vähän, havaittu ikäsyrjintä on silti yleistä.
Näin väittävät kaupanalan ikääntyvät ja ikääntyneet työntekijät Tarita Ruoholinnan väitöstutkimukseen pohjautuvassa artikkelissa.
Numerossa puhutaan muista tärkeitä työelämään liittyvistä asioista, kuten työpaikkakiusaamisesta, aikuisten oppimisongelmista sekä koulutuksen työelämäorientaatiosta.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2011 nro 1

Opettaja kehittäjänä

"Puhe perustehtävän katoamisesta varjostaa yhä useammin koulujen toimintaa ja kehittämistä. Taustalla on mahdollista tunnistaa opettajien väsymys jatkuviin muutoksiin sekä huoli työnteon mielekkyydenkin katoamisesta. Oppimista tukevalle perustehtävälähtöiselle kehittämisotteelle mahdollisuuden antaminen, tai antamatta jättäminen, on tärkeä henkilöstöstrateginen valinta", kirjoittaa Anu Korhonen tiedeartikkelissaan.
Numeron kolme artikkelia käsittelevät eri puolilta opettajan mahdollisuuksia kehittää työtään.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2010 nro 4

Aikuiskasvatustutkimus – kansansivistyksen panoraamoista kehittämispuheeseen

"Perin harvassa ovat ne tutkimukset, jotka kykenisivät jäljittämään aikuiskasvatustutkimuksen kunniakkaimpia perinteitä ja arvostusta. Onko enää mahdollista ja toivottavaa tuottaa esimerkiksi senkaltaisia tutkimuksia kuin Kosti Huuhkan (1955) kirjoittama alan ensimmäinen väitöskirja "Talonpoikaisnuorison koulutie – tutkimus talonpoikaisnuorison koulunkäynnistä ja siihen vaikuttaneist sosiaalisista tekijöistä Suomessa 1910–1950". Onko meillä kykyä ja tahtoa tehdä alan klassista perustutkimusta, joka keskittyisi "kasvatuksen ja yhteiskuntaelämän väliseen sidonnaisuuteen" ja siihen peruskysymykseen, "miten yhteiskuntaelämä vaikuttaa kasvatukseen".
Risto Rinne artikkelissaan

 
       
 

Aikuiskasvatus 2010 nro 3

Sopeuttava ja voimaannuttava vapaa sivistystyö

"Vapaa sivistystyö ja ehkä aikuiskasvatus yleisemminkin näyttäisi kadottaneen kriittisen, yhteiskunnan ja yksilön muutosta tavoittelevan roolin, joka sillä oli esimerkiksi 1800-luvun lopulla. Kansansivistyshän oli alkujaan sosiaalinen liike, jonka tavoitteena oli taistelu tietämättömyyttä, alkoholismia ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja itsenäisen kansa(laisyhteis)kunnan luominen", kirjoittaa professori Jyri Manninen Sopeuttava ja voimaannuttava vapaa sivistystyö -teemanumerossa.

Vapaan sivistystyön fokuksessa on myös aktiivinen kansalaisuus: miksi se on niin tärkeä?
Numerossa jatketaan keskustelua aikuiskasvatustutkimuksen tilasta ja tulevaisuudesta.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2010 nro 2

Uraa rakentamassa

Olemmeko siirtymässä hierarkisesta horisontaaliseen ura-ajatteluun organisaatioiden madaltuessa ja asiantuntijuuteen rakentuvien töiden yleistyessä? Teemanumerossa puhutaan myös mentoroinnista akateemisen uran rakentamisessa, itseään kehittävistä johtajista ja tohtoriopiskelijoiden hyvinvoinnista.
Numerossa pohditaan myös, onko kriittiselle aikuiskasvatustutkimukselle tilaa sekä mikä on aikuiskasvatustutkimuksen tila ja tulevaisuus.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2010 nro 1

Vastuu ja välittäminen

Teemanumero tarkastelee vastuuta ja välittämistä aikuisuuden sekä ammattiväen pätevyyden näkökulmista. Aiheina ovat aikuisten lasten vastuu ikääntyvistä vanhemmista aikuisten lasten puheissa, saattohoitajien ja diakoniahoitajien ammattitaidon riittävyysvaateet, vähän koulutusta saaneet ja Noste, perheväkivallan estäminen ja omaishoitajien jaksaminen. Miten koulutuksella tuetaan osaamista?
Teemanumero edeltää Hoiva, vastuu ja huolenpito -aiheinen numero 4/2007. Aihepiiri on tärkeä ja alata ajankohtainen.

 

 
       
 

Aikuiskasvatus 2009 nro 4

Filosofian näkökulmia aikuiskasvatukseen

Teemanumeron keskiössä on kolme viime vuosisadan merkittävimpiin kasvatusfilosofeihin kuulunutta ajattelijaa, Hans-Friedrich Bollnow, Israel Scheffler ja Hans-Georg Gadamer. Heistä Bollnow ja Gadamer vaikuttivat saksankieliselta kielialueelta, Scheffler sen sijaan loi tutkijauransa Harvardissa. Jani Koskelan kärkiartikkeli käsittelee yksilöä ja "toista" bollnowilaisesta näkökulmasta: miten ihminen kehittyy, kasvaa ja sivistyy kohtaamisten ja kriisien kautta.
Teemanumerossa esitetään myös kriittinen näkökulma hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta kohtaan.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2009 nro 3

Yliopistopedagogiikkaa

Yliopistopedagogiikkaa lähestytään aluksi filosofisesta näkökulmasta. Juha Himangan aiheena on yliopistopedagogiikka ja minä. Mutta miten taideyliopistojen pedagogiikka eroaa tiedeyliopistojen pedagogiikasta? Sitä valaisee Teatterikorkeakoulu- ja TAIK-taustainen Teija Löytönen. Sanna Vehviläinen ja Kimmo Svinhufvud johdattavat lukijan akateemiseen ohjauskeskusteluun. Teemaa ryydittää neljä näkökulma-artikkelia.
Yliopistopedagogiikka ei ole teemanumerolla tyhjennetty. Aihetta käsitellään vielä yhden näkökulma-artikkelin verran vuoden viimeisessä numerossa.


 
       
 

Aikuiskasvatus 2009 nro 2

Taiteet, luovuus ja innovatiivisuus aikuisen oppimisessa

Teemanumero käsittelee ihmisen ja systeemien oppimista epätavallisista näkökulmista verrattuna siihen, mihin aikuiskasvatustieteissä perinteisesti on totettu. Tapamme ja mahdollisuutemme hahmottaa maailmaa on sidoksissa kehollisuuteemme. Ajattelumme rakentuu sille, miten kehomme vastaanottaa, kuljettaa ja tulkitsee saamaansa tietoa.
Systeemiseen itseuudistumiseen haetaan vuorostaan vastinetta kemiassa ja biologiassa tehdyistä läpimurroista kolmen teorian kautta. Kollektiivinen älykkyys ja toiminta vertautuu siinä eläinmaailman ns. parviälyyn.
Taide- ja museopedagogiset näkökulmat avaavat uusia tarkastelutapoja aikuisten oppimisessa.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2009 nro 1

Voimaantuminen, identiteetti ja työ

Työuupuminen on lisääntynyt ja sen monimuotoisessa syy-seurauskentässä identiteettityöllä on tärkeä osuus työssä jaksamisen tukijana. Organisaatioissa tulisikin luoda tilaa reflektiolle, yhteisöllisyyden vahvistamiselle, voimaannuttavalle työkulttuurille ja uudenlaisille yksilöä tukeville valmennus- ja koulutusprosesseille. Niiden tulisi olla myös riittävän pitkiä voidakseen toimia todellisina tukiprosesseina yksilöille heidän kasvussaan. Jokainen organisaatio toivonee uudistuvia, elinvoimaisia ja hyvinvoivia työntekijöitä.

Näin kirjoittaa Salme Hänninen artikkelissaan Voimaantumisen tarinat subjektiuden vahvistajana.

 
       
 

Aikuiskasvatus 2008 nro 4 »

Opettajan osaamista ja hyvinvointia kehittämässä

"Koulut ja opettajat asetetaan kerta kerran, myös Kauhajoen ja Jokelan tapahtumien jälkeen, yhä enemmän vartijoiksi. Opettajien ja muiden kasvatusalan asiantuntijoiden oletetaan (tai toivotaan) kykenevän yleisen pahoinvoinnin lievittämiseen. Yhteiskunnan taholta hyvinvointitalkoisiin osallistutaan koulutusinfrastruktuurin kehittämällä. Pieniä lähikouluja lakkautetaan ja asutuskeskuksiin perustetaan yhä suurempia koulutusyksiköitä. Suomi on ehkä liian kauan ollut pienten, alle viidenkymmenen oppilaan koulujen luvattu maa. Koulujen sisäisiä toimintoja kilpailutetaan ja ulkoistetaan laadun kustannuksella. Vaikka koulujen ymmärretään olevan osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnan tilan heijastuvan koulun arkeen, oletetaan opettajien luokkahuoneissaan kykenevän suvereenisti hallitsemaan niin reaali- kuin virtuaalimaailman entistä paradoksaalisemmat haasteet." ( Petri Salo pääkirjoituksessaan)

 

 

     


Aikuiskasvatus 2008 nro 3 »

Yrittäjyyskasvatuksen uusia tuulia

Numerossa käsitellään yrittäjyyskasvatuksen ydinkysymystä, voiko epävarmuudessa toimimista ja riskinhallintaa oppia ja voiko yrittäjäksi oppia. Vaikka näkökulmat ovat eri puolilta Suomea ja sisällöltään poikkeavat toisistaan, kiinnostavasti Lappi nousee muita vahvemmin esille. Kari E. Nurmen mukaan päättäjät haaskaavat Lapin potentiaalisia mahdollisuuksia ja Seija Keskitalo-Foley kuvaa aikuiskasvatusta Lapin naisten yrittäjyysprojekteissa.
 
       
 

Aikuiskasvatus 2008 nro 2 »

Asian tuntija vai asiantuntija

Jokainen uusi tilanne asettaa asiantuntemuksen koetukselle. Kokemus asiantuntijuudesta voidaan mitätöidä vaikkapa kyseenalaistamalla henkilön tietämyksen merkitys käsillä olevaan asiaan, luomalla olosuhteet, joiden puitteissa henkilö on kyvytön toimimaan asiantuntijamaisesti tai murentamalla henkilön luottamuksen ja varmuuden tunne. Käytännössä tämä usein tarkoittaa pieniä ja suuria arkisia tekoja, kuten mielipiteen kuulematta jättämistä, hankkeiden käynnistämistä ilman mukaan pyytämistä, rahallisten resurssien epäämistä, yllättävää tavoitteiden uudelleen asettamista ja ristiriitaisen palautteen antamista. (Ulpukka Isopahkala-Bouret)

 
       
 

 

   
       
  Lehden aikaisemmat vuosikerrat ja irtonumerot »
       
       
 
   
©Kansanvalistusseura Kansanvalistusseura • Cygnaeuksenkatu 4 • 00100 Helsinki • Puh. 0207 511 590