Sosiaaliset verkostot selviytymisen tukena

   

 

     


 

 

Anna-Liisa Lämsä (2009). Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä – lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Väitös Oulun yliopistossa 6.2.2009.

Syrjäytymisen ehkäisy on yksi vuosituhannen vaihteen yhteiskuntapolitiikan keskeisistä haasteista. Myös lasten ja nuorten syrjäytymiseen liittyvät kysymykset ovat puhuttaneet käytännön työtä tekeviä kenttätyöntekijöitä, hallintovirkamiehiä ja tutkijoita jo 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Tästä huolimatta erityisesti lasten syrjäytyminen on edelleen vähän tutkittu aihealue. Sama koskee erilaisten sosiaalisten riskien pitkän aikavälin vaikutuksia ja ongelmien kasautumisen dynamiikkaa.

Kasvatustieteen maisteri Anna-Liisa Lämsän väitöskirjassa tarkasteltiin lasten ja nuorten syrjäytymisongelman laatua ja dynamiikkaa 1990-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineistona ovat lähes tuhannen 0–25-vuotiaan lastensuojelun tai toimeentulotuen asiakkaan asiakirjat vuosilta 1992–1997. Huomion kohteina ovat lasten ja nuorten erilaiset hyvinvoinnin ongelmat sosiaalihuollon asiakkuuden perusteina ja lasten ja nuorten syrjäytymisen kuvaajina.

Aikuiset huoltajat
huono-osaisia

Väitöskirjatutkimuksen mukaan sosiaalihuollon asiakkaina olevat lapset ja nuoret olivat monella tavalla huono-osaisia. Monet lapsista jäivät vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi ilman aikuisen riittävää huolenpitoa. Nuoret puolestaan olivat usein koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Kaikki sosiaalihuollon asiakkaina olevat lapset eivät välttämättä saaneet olla lapsia ja kaikki nuoret eivät kyenneet kasvamaan aikuisiksi ja ottamaan iän mukaista vastuuta itsestään ja muista.

Elämänhallinnassa
löytyi useita tyyppejä

Sosiaalihuollon asiakkaat eivät kuitenkaan olleet yhtenäinen ryhmä. Tutkimuksessa löytyi yhdeksän elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella jäsentyvää asiakkuustyyppiä tuen tarpeen vaihdellessa kertaluonteisesta tuen tarpeesta aina ammattiasiakkuuteen saakka.

Sosiaaliselta verkostolta saatava tuki erotteli eri asiakkuustyyppejä toisistaan. Se oli myös keskeinen erilaisista vaikeuksista selviytymistä selittävä tekijä.  Asiakkuustyyppi sijoittui sitä lähemmäs elämänhallintaa, mitä suuremmat mahdollisuudet asiakkaalla oli lähiympäristön tukeen. Kohti syrjäytymistä siirryttäessä tilanteita määrittivät sen sijaan yhä selvemmin ongelmat, pakot ja riippuvuus yhteiskunnan tuesta.

Tutkimus antoi lisätietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnin ongelmista 1990-luvun yhteiskunnassa. Lisäksi se antoi tietoa suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosikymmeninä tapahtuneiden muutosten vaikutuksista lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Tutkimuksen antina käytännön auttamistyölle on erityisesti erilaisia asiakkuustyyppejä kuvaava malli, jota voidaan hyödyntää asiakkaiden tilanteita määritettäessä ja asetettaessa auttamistyölle tavoitteita. Toisaalta malli auttaa tunnistamaan asiakkuuden moninaisuutta ja mahdollistaa samankin tilanteen tarkastelun eri näkökulmista.

Väittelijästä

Anna-Kaisa Lämsän vastaväittäjänä oli professori Kyösti Kurtakko Lapin yliopistosta ja kustoksena professori Pauli Siljander.

Lämsä (synt. 1962) on kotoisin Haapavedeltä. Hän valmistui kasvatustieteen maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 1991.



 
 
 

 

 
 
 
       
 
   
©Kansanvalistusseura Kansanvalistusseura • Cygnaeuksenkatu 4 • 00100 Helsinki • Puh. 0207 511 590